Tiedossa yllättävän paljon vapaa-aikaa, kun tänään rapsahti sairauslomaa täksi viikoksi. Oikea ranne on vaivannut jo pidemmän aikaa, sitä särkee ja sormet puutuvat. Viime viikolla työpisteen säätöjä tsekkaamassa olleen työfysioterapeutin kanssa tuli asiasta puhetta ja hän kehotti menemään kiireesti lääkäriin. Tänään siis kävin ja rannekanavaoireyhtymänä tätä nyt sitten hoidetaan ja hoitona siis lepo.

Lisääntyneestä vapaa-ajasta huolimatta maanantaina ei saatu aikaiseksi kuin metsälenkki kaatosateessa kaikkien kolmen koiran kanssa (Ansa mukana = pienimuotoinen hermoromahdus) ja Inton kanssa minitokoilut märässä ja pimeässä kotipihalla. Niin ihanaa.

Into teki vähän kaukojen tekniikkaa, yhden tunnarikapulan etsimistä, luoksetulon stoppeja kiertojen kautta ja sivullesiirtymisiä eri kulmista. Merkkiäkin piti tekemän, mutta eihän tuolla olisi mitään merkkiä löytänyt ellei olisi törmännyt siihen, sen verran oli pimeää. Kaatosateesta huolimatta Into teki hyvin ja meillä oli tosi kivaa.

En muista, että olenko ikinä kertonut vihaavani sadetta (ehkä noin triljoona kertaa!), mutta kertaus on opintojen äiti. VIHAAN VESISADETTA ja alan olla jo ihan kypsä tähän syksyyn ennenkuin se on kunnolla alkanutkaan. Niitä kauniita ja kuulaita syyspäiviä odotellessa siis...