Tiistaina liideltiin Mouhijärvellä. Tai ei se ihan liitelyä ollut, enemmänkin räpiköintiä.

Rata oli heti paperilta katsottuna jo sen näköinen, että hikeä pukkasi otsaan. Tiesin, että ei tule olemaan helppoa, eikä se sitten ollutkaan. Ei ole todella pitkään aikaan ollut niin epätoivoinen olo agilitytreeneissä. En vaan ehtinyt yhtään mihinkään. Yritin kyllä, mutta ei siitä mitään  tullut. Siinä on aika tyhjä olo, kun ei vaan pysty menemään jotain kohtaa radasta sitten niin mitenkään. No, kai siellä jotain hyvääkin oli, mutta ei vaan tule mieleen, että mitä. Nimim. Ostetaan nopeammat jalat.

Keskiviikon valmennusryhmän treeneissä oli teemana *tadaa* vauhti! Taas sai siis juosta. Nyt onneksi onnistuttiin aika paljon paremmin.

Laura rakensi kentälle radan, jossa oli 14 estettä. Sitten piti suunnitella itse rata. Hassua, että me kuusi osallistujaa teimme kaikki erilaiset radat. Ensin mentiin ne omat radat. Inton kanssa vedettiin rata kahdesti nollalla läpi, jälkimmäinen oli nopeampi.

Sitten arvottiin kaikille uudet radat. Meille Inton kanssa osui Anun ja Nipsun rata. Nyt piti arvioida, että onko tämä rata nopeampi vai hitaampi kuin se "oma" ja vedämmekö tämän radan nopeammin vai hitaammin kuin sen aluperin tehneet. Itse veikkasin, että rata on hitaampi kuin omamme ja että olemme Inton kanssa hitaampia kuin Anun ja Nipsu. Tämänkin radan taisimme tehdä heti nollana. Uusinnassa tuli yksi rima alas. Yllättäen rata olikin nopeampi kuin omani, mutta sen sentään arvasin oikein, että Anu ja Nipsu olivat nopeampia, tosin aika tiukoille meni sekin.

Sitten tehtiin vielä kolmas kierros valmiilla radalla. Tässä eka yritys takkusi ihan huolella, mutta uusinnalla taidettiin sitten selvitä jo ihan kunnialla.

Kivat treenit, kun sai mennä ja luukuttaa ihan kunnolla. Sadekin alkoi vasta kun aloimme keräämään esteitä (ja loppui, kun esteet oli kerätty). Aika pimeää alkaa kyllä kahdeksan aikaan jo olla. Syksy.