Tiistai-iltana oli agitreeneihin lähdössä olo kuin Snoopylla - vaikka ei ihan yö sentään, mutta sen verran synkkää ja myrskyistä kuitenkin. Tuulen tuiverruksesta huolimatta Skoda kuljetti meidät turvallisesti perille Mouhijärvelle.

Rata vaikutti tutustuessa ihan kamalalta. En meinannut ensinnäkään millään muistaa sitä, enkä tahtonut keksiä oikein mitään järkeviä ohjausvaihtoehtojakaan. Oli jotenkin vielä normaaliakin epätoivoisempi olo. Mutta eihän siinä itku auta, piti vaan lähteä yrittämään. Ekalla kiekalla mentiin rataa pätkissä ja viilailtiin ohjauksia. Jaakotuksessa pitää muistaa kääntää rintamasuunta tiukasti kohti Intoa, että vaivautuu jarruttamaan. Ja muurikin pitää ohjata, muuten kiertää sen ja menee suoraan sen takana olevaan putkeen . Suoran putken jälkeiselle hypylle ehdin paljon paremmin, kuin osasin odottaa, mutta sitten jatkoon en. Päädyttiinkin tekemään putken jälkeen vielä persjättö ja kierrättämään hyppy sisäkautta. Sitten kun siihen lisättiin vielä vastakäännös, alkoi homma toimia (ja minä jo ihan pyörällä päästäni). Lopussa ei isompia ongelmia. Edelleen se sama rintamasuunta - ajoissa kohti koiraa, niin jarruttaa paremmin, mutta muuten selvittiin aika kivasti.

Sitten pienen tauon jälkeen koko rata teemalla nolla tai ulos. Olin alussa aivan pihalla, unohdin radan, melkein myöhästyin siitä suoran putken jälkeisestä persjätöstä ja käskytin koiraa putkeen, kun piti mennä kepeille . Kepit oli kahdestoista este ja siinä aloin vihdoinkin päästä kartalle. Kuin ihmeen kaupalla Into kuitenkin pysyi raiteillaan ja pystyttiin tekemään rata nollana loppuun asti!! Esteitä taisi tällä kertaa olla 32. Into oli taas tosi kivan tuntuinen. Ei sinkoillut, oli kuulolla ja teki hienosti töitä.