Lauantaina osallistuimme Inton kanssa Tamskin järjestämään Teemu Linnan agilitykoulutukseen. Lähtökohdat eivät olleet ihan parhaat mahdolliset. Ehdin aamupäivän hakutreenien jälkeen vain pyörähtämään pikaisesti kotona, en ollut oikein syönyt mitään ja päätä särki ihan kamalasti. Mutta ei kun nappia naamariin ja menoksi.

Ehdin katselemaan edellisen ryhmän viimeisiä koiria jonkin verran ja lisäksi sain käsiini ratapiirroksen, joten opin radan onneksi varsin helposti ja vielä jopa muistinkin sen. Rata ei vaikuttanut ihan mahdottomalta, mutta siinä oli paljon kohtia, joissa pitäisi osata rytmittää, tai muuten Into lähtee ns. lapasesta.

Ihan aluksi Teemu kertoi meille valssien syvimmästä olemuksesta ja siitä, että miten valssi ihan oikeasti pitäisi tehdä. Teoriassa helppoa, mutta käytäntö onkin sitten aina ihan toinen juttu...  Rataa emme varsinaisesti käyneet läpi, mutta mietityttävistä kohdista sai kysyä.

Aluksi teimme rataa osissa eteenpäin. Mitään ihan suunnattomia vaikeuksia meillä ei Inton kanssa ollut. Valssit olivat kaiketi ihan OK, pitää vaan uskaltaa lähteä rohkeasti liikkeelle. Muistaa rytmitykset ja olla tarkkana oman rintamalinjan kanssa. Into tulee kyllä hyvin ohjauksiin, kun vain ohjaan hyvin (tämän toki tiesinkin).

Vastakäännöksistä Teemu ei oikein tykännyt ja ne korvattiin ns. perusohjauksella, joka piti vain ajoittaa oikein. Ja hienosti Into kääntyi esim. puomille aika tiukasta kulmasta, kun vaan käänsin itseni ajoissa. Putkijarrutukset tein aivan liian aikaisin, pitää tehdä paljon myöhemmin. Keppien avokulman kanssa Into ei erehtynyt kertaakaan. Puomilta se myös irtosi varsin helposti aika kaukana olevaan putkeen ja ehdin helposti sitä seuraavaan takaakiertoon. Sen jälkeinen persjättö olikin sitten selkeästi meille radan hankalin kohta. Se oli kieltämättä aika tiukka väli ja ajoitus tosi tärkeää. Jos jäin yhtää nutaamaan, en ehtinyt, jos hätäilin, vedin Inton hypyn ohi. Loppuradassa ei ollut ongelmia. Se meni joka kerta ihan OK.

Lopuksi kokeilin vielä vetää nollana koko radan, mutta tuohon mainittuun persjättöön (este 24) se kosahti. Jälkimmäinen veto oli kuulemma siihen saakka erittäin hyvä. Tuntuikin toki siltä, mutta ei se nyt ehkä ihan niin täydellinen ollut, kuin Teemu väitti. Inton suoritus oli kuulemma super, ja sellaista sanaa ei Teemun mukaan hänen treeneissään kauhean usein viljellä, että kaiketi se sitten ihan hyvin meni.

Nyt pitää vaan saada nuo rytmitykset itselleni takaraivoon ja samoin niistä vanhoista, jostain alitajunnasta esiin tunkevista vanhoista ohjausmaneereista (vastainen käsi ymv.) pitäisi hiljalleen päästä eroon. Edelleen ne "hätätilanteissa" tunkevat liian helposti esiin.

Oli erittäin hyvät ja hyödylliset treenit, tuli taas paljon ajateltavaa. Ja Into oli niin hieno!