Sunnuntaina olisi ollut tokon valmennusryhmän tokopäivä ProCaniksella. Suureksi harmikseni emme Inton kanssa päässeet erinäisistä aikatauluteknisistä syistä osallistumaan, mutta vedimme sitten pienet tokotreenit ihan keskenämme.

Vein Saiman aamupäivästä Niihamaan katsomaan ratsastuskilpailuja ja käytin sitten samalla tilaisuuden hyväkseni treenaamalla Niihaman kentällä.

Aloitimme seuraamisella. En tehnyt kovin pitkää pätkää, koska tuntui aika kivalta. Täytyisi kyllä välillä tehdä niitä pidempiäkin, nyt on tehty niin paljon lyhyttä.

Luoksetulo ensin stopeilla ja sitten suoraan. Melko OK stopit. Vähän tuli taas jostain syystä banaania, en oikein keksinyt, että miksi. Suoraa tuli ihan hullua vauhtia.

Kaukot kisamatkalta ja kisasarja (kuusi vaihtoa). Vedin viivan maahan merkiksi, että näin paljonko liikkui. Tuli eteenpäin n. 10-15 cm (sei-maa oli huono), mutta pystyi tekemään kaikki vaihdot ihan kohtuullisesti. Olin tosi tyytyväinen. Erikseen sitten läheltä vielä vähän tekniikkaa.

Sitten tunnaria. Huoh. Tästä keskeytyikin oikein kunnon tahtojen taistelu. Laitoin tosi paljon kapuloita ja sellaiseen pitkulaiseen mudostelmaan, jolla oli leveyttä rapiat kolme metriä. Oma ihan vasemmassa reunassa. Into lähti (kuten aina) etsimään oikealta. Etsi aika pitkään ja sitkeästi, mutta ei vaan laajentanut tarpeeksi, vaan jäi siihen pariin metriin ja sitten lopulta nappasi väärän. Huomautin ja käskin pudottaa ja lähetin samoin tein uudestaan etsimään. Taas otti väärän. Nyt ärähdin jo vähän tiukemmin, otin sivulle ja vähän puhuttelin. Sitten ei enää meinannutkaan lähteä etsimään ja meni vain pyörimään kapuloiden taakse ja yritti sieltä tulla aina luokseni. Siirryin lähemmäs, yritin lähettää vähän eri kulmasta ja lopulta olin ihan kapuloilla. Sitten nappasi oman ja toi. No, ei kun uudestaan, sillä eihän tuollainen peli vetele. Nyt Into ei edes suostunut lähtemään etsimään ja kun lähti, niin yritti tarjota siellä jossain takana olevaa ruutua. Meinasin jo saada hermoromahduksen ja heivasin koko koiran jäähylle vähäksi aikaa.

Uusi yritys, mutta ei tullut mitään. En saanut Intoa edes kapuloille, saati etsimään. Oli pakko vähän antaa periksi, ottaa se oma sieltä ja käydä piilottamassa kentän reunan nurmikkoon. Sieltä pystyi sen taas ihan hyvin etsimään ja tuomaan. Vein sitten uudestaan sinne pitkään riviin ja lähetin etsimään. Nyt Into osui omalla tosi nopeasti ja toi sen. Jätettiin tunnari sitten vähäksi aikaa siihen. Kyllä v...ti. Mistä hemmetistä tämä tällainen totaalijumi nyt taas pitkästä aikaa tuli?!

No, ei kun eteenpäin ja seuraavaksi ruutua. Hyvä merkki, josta nami palkaksi. Ruutun myös hyvin. Sitten vähän juoksemista ruudun ja merkin välillä, ruudussa paikka aika takana, mutta ei oikeastaan haittaa. Merkit hyviä.

Ohjatun olin rakentanut jo etukäteen valmiiksi. Ensin haetutin oikean, joka luovutukseen ja sivullesiirtymiseen asti. Sitten vasen, josta vauhdista palkka. Nämä ihan OK.

Sitten idaria, jossa ei taas vaan pystynyt istumaan. En kyllä käsitä, että mikä siinäkin on niin vaikeata. Sata kertaa varmaan jouduin alottamaan alusta, kunnes onnistui. Otin sitten vielä istumisia erikseen.

Ja koska olen vähän tyhmä ja itsepäinen, päätin ottaa vielä sen tunnarin. Nyt vein kaikki kapulat sinne ruohikkoisemmalle alueelle ja laitoin vain kymmenkunta kapulaa. Oma siellä takana vähän piilossa. Nyt Into pystyi lähtemään etsimään ihan hyvin, mutta toi väärän. Argh. Uusinnalla oli taas tosi tahmea ja nappasi vaan jonkun, eikä edes etsinyt kunnolla. Hain oman pois ja vein Inton nähden uudestaan, tein toki lukuisi hämypiilotuksia. Nytkään ei heti löytänyt, mutta malttoi työskennellä ja löysi kuin löysikin oman. Onneksi. Mutta olipa taas vaikeaa tuon tunnarin kanssa. Voi p...a.

Sitten katseltiin Intonkin kanssa vähän aikaa estekisoja, kunnes tuli niin kylmä, että oli pakko lähteä kotiin.

Kotona oli pakko tehdä vielä pihassa yksi tunnari. Kymmenkunta väärää aika laajalla alueella, oma siellä takavasemmalla. Hyvä ja tarkka etsiminen ja oma löytyi ja palautettiin varmasti ja nopeasti. Huh. Ei ainakaan mitään traumoja tuntunut jäävän siitä taistelusta.