Tiistaina lähdin heti aamusta kohti Sipoota katsomaan Unan ja Njodin pentuja. Aikamoinen hunnilauma ne olivatkin. Siinä sai pidellä sukistaan ja fleecestään kiinni, kun pentuja roikkui joka paikassa. Mutta söpöjä toki myöskin, erittäin söpöjä. Kivaa, että yksi näistä muuttaa tänne ihan lähinurkille, pääsee näkemään enemmänkin.

Käytiin sitten Riitan kanssa tokoilemassakin. Käytin vieraan paikan ja aika vieraan liikkurinkin hyväkseni ja otin Inton kanssa kisamaisen suorituksen. Kaikki liikkeet (pl. paikallaolot) siis putkeen ilman palkkaa.

Seuraamisessa lähdin itse tosi huonosti liikkeelle, mutta sitten kun rytmi löytyi, oli se oikeinkin kivan tuntuista. Eikä tullut pomppuja juoksussa.

Luoksetulo oli lähes hyvä! Kiva vauhti, hyvät stopit, hyvin eteen ja hienosti sivulle. Vähän siinä nyt tulee jostain syystä sitä banaania. Mutta olin oikein tyytyväinen.

Idarissa järjestys oli maa-is-sei. Paitsi Intolla maa-maa-sei. Ne mitä teki, oikein hyvin.

Ruutu oli ihan hyvä. Vähän meni varovaisen oloisesti ruutuun, ei ollenkaan niin lujaa kuin tavallisesti (toki nytkin vauhti ihan kohtuullinen). Reagoi hyvin stoppiin, meni nopeasti maahan ja tuli siististi sivulle.

Ohjatussa oli matala punainen merkki ruohokentällä lehtien seassa. Into ei vaan nähnyt sitä. Vaihdettiin parempi ja sitten tekikin oikein kivan ohjatun (vasen). Luovutusasentokin suora. Vähän tiukka ote kapulasta, mutta irrotti kyllä.

Hyppynouto tehtiin Riitan pikkuesteellä. Into tajusi sen esteeksi ja teki perussuorituksen, paitsi että ei irrottanut kapulasta. Muuten siis oikein hyvä.

Tunnari oli ihan tosi hyvä. Ei tarkistellut ja palautuskin laukaksi tulkittavalla askellajilla, voisi toki tulla nopeamminkin.

Kaukoissa alkuun ihan OK, mutta viimeisessä vaihdossa häiriityi takaa kuuluvasta kuorma-auton lavan kirskunasta tai vastaavasta ja jouduin antamaan ylimääräisen käskyn.

Olin kyllä ihan tyytyväinen Intoon. Se oli istunut melkein viisi tuntia autossa, kävi vain nopeasti pissalla ja siitä ilman sen kummempia virittelyjä lähdettiin tekemään. Pari pikkuvirhettä tuli, mutta muuten ihan ehjä ja tasapainoinen kokonaisuus.

Numan ja pikku-Napin treenien jälkeen Into pääsi vielä vähän humputtelemaan. Tehtiin ruutu-merkki -juoksutusta, suora luoksetulo vauhtipalkalla ja kaukojen tekniikkaa läheltä.

Iso kiitos Riitalle treeniseurasta, oli tähän väliin meille tosi hyvät treenit!

Sitten takaisin kotiin ja suunta kohti agitreenejä Mouhijärvelle.

Rata ei ollut muuten mitenkään erityisen vaikea, mutta sen muistaminen oli ihan ylivoimaista. Siinä oli kaksi rinnakkaista hyppyä, jotka mentiin kahteen kertaan, mutta eri puolilta. Niille tultiin samalta esteeltä ja samasta suunnasta. Olin koko ajan ihan hukassa, että miltä puolen nyt pitikään mennä. Muutenkin unohtelin rataa tämän tästä. Into oli ihan hyvä ja se mitä onnistuin muistamaan, mentiin ihan kivasti. Tein jopa hyvän valssinkin!

Vaan olipa pimeää, tuntui että kotimatkan sai ajella ihan pimeyden ytimessä. Marraskuu sucks!