Aloin vahvasti kyseenalaistaa omaa mielenterveyttäni ja koiraharrastuksen mielekkyyttä noin laajemminkin havahtuessani lauantaina klo 4.30 herätyskellon ääneen. Etenkin, kun sää oli vähintäänkin karmea ja edessä kolmen tunnin ajorupeama. Mutta koska ajatteleminen ja ainakin järjenkäyttö on toisinaan ihan yliarvostettua, pakkasin itseni ja Inton autoon ja suuntasin Lahdesjärven ABC:lle poimimaan matkaan myös Annen ja Veli Viljon. Ja eikun tuulta, lunta, loskaa, rapaa ja pimeyttä päin ja Pieksämäelle.

Pelipaikalla olimme täsmällisesti klo 8.30. Kokeen oli määrä alkaa klo 9.00. Osallistujia taisi olla 33 ja aluksi kaikkien oli tarkoitus tehdä paikallaolot, sen jälkeen seuraaminen, zeta ja ruutu (näissä tuomarina oli Mauri Pehkonen) ja sitten kolmannessa setissä luoksetulo, ohjattu, hyppynouto, tunnari ja kaukot (Marko Puranen tuomaroitsi nämä).

Inton numero oli 19, olimme toisina neljännessä paikallaoloryhmässä. Paikallaoloissa ei käsittääkseni mitään ihmeellistä, niistä 10 molemmista.

Seuraamisessa olin taas aluksi vaikeuksissa oman kävelyrytmini kanssa. Jotenkin en saa tuotua sitä treeneissä hyvin toimivaa tahtia ja rytmiä kokeisiin. Liikkeenohjaajan hetkittäin vähän persoonalliset käskytyksetkin häiritsivät keskittymistä, kun piti aina hetki kelata, että mitä tässä nyt oikein haluttiinkaan. Ihan hyvältä kuulemma näytti ja pisteitä saimme 9.

Idarissa järjestys oli maahan-seiso-istu. Tämä on meille ehkä vaikein järjestys. Nyt Into kuitenkin teki kaikki asennot ja pisteitä 10.

Ruudussakaan ei mitään ongelmia, merkki Inton merkiksi jopa melkein hyvä! Ruudussa katsoin, että jäi aika eteen, mutta uskoin olevan ruudussa. Ja olihan se, itseasiassa sitten ihan selvästikin, kun lähemmäs kävelin katsomaan. Seuraamiseenkin tuli ihan OK, tästäkin sitten 10.

Sitten tovi odottelua ja toiseen settiin.

Luoksetulo oli sellaista perusIntoa. Seisomisen käskytin liian myöhään. 8,5.

Ohjatun merkki oli (kuten ruudussakin) Inton merkiksi ihan mainio. Haettavaksi tuli vasen ja ihan mallikkaasti se sieltä matkaan tuli. Luovutuksessa mokasin itse, kun Into tuntui vähän kuumalta ja varoiksi tein kapulalla pienen pyöräytyksen luovutuksessa, ettei tarraa kiinni. Into reagoikin siihen yllättävän voimakkaasti nytkähtämällä koko koira vähän taaksepäin. Pisteitä saatiin 9.

Hyppynoudossa heitin aika pitkän heiton ja Into teki takaisinpäin tosi ison hypyn ja ajautui jotenkin tosi lähelle jo sillä hypyllä ja itsestäni ainakin tuntui, ettei yksinkertaisesti ehtinyt/mahtunut suoristamaan itseään luovutukseen, joten oli siinä aika vinossa. Pisteitä 8,5.

Sitten ne meidän painajaisliikkeet. Ensin tunnari. Into meni kapuloille aika järkevällä vauhdilla ja bongasi oman melko nopeasti ilman suunnatonta varmistelua. Palautus ravilla. Pisteitä 8. Jee, se onnistui!!

Ja sitten kaukot viimeisenä. Järjestys oli perinteinen istu-seiso-maahan-seiso-istu-maahan. Vähän jännitin tuota ensimäistä istumaan nousua, joka on ollut meille vaikea. Into nousi onneksi ihan kohtuullisesti istumaan. Muutkin vaihdot teki aika nopeasti ja terävästi, mutta liikkui vähän eteenpäin. Kaikkiaan sellaiset kaukot, kuin mihin Into nyt pystyy. Asenne oli hyvä. Pisteitä 8.

Kaikkiaan saimme kokoon 289,5 pistettä ja sillä sijoituttiin tässä kovatasoisessa karsintakisassa peräti sijalle 4! Edelleen oli mukana minusta johtuvia tyhmiä pikkuvirheitä, mutta olihan tämä nyt balsamia haavoille sen Messarin epäonnistumisen jälkeen. Ja Into oli niin hyvä , sen kanssa on tällä hetkellä tosi kiva kisata. Ei tarvitse jännittää tai hermoilla (paitsi ehkä vähän kaukoja ja tunnaria ), vaan voi mennä aika rentona kehään, kun voi luottaa siihen, että koira hoitaa kyllä oman tonttinsa, kunhan minä vain huolehdin omastani. Onnittelut karsinnan huikealla yli kolmensadan pisteen tuloksella voittaneille Chirstalle ja Kaaokselle, sekä kakkosille Katjalle ja Zenille ja kolmansiksi upeasti tulleille Katrille ja Merville, olitte kaikkia aivan huippuja. Onnea myös kaikille muille hienoja suorituksia tehneille, ykköstuloksia taisi tulla ainakin 25 ellei enemmänkin, taso oli siis huikea.

Vaan oliphan rankka reissu. Aamulla tosiaan lähdettiin puoli kuusi ja kotona olin illalla muistaakseni joskus yhdeksän jälkeen. Molempiin suuntiin ajettiin kohtuullisen karmeassa kelissä ja pimeässä. Olin aivan katki, kun pääsin kotiin. Kiitokset Annelle ja Veli Viljolle matkaseurasta.


kuva: Heidi Pesonen