Into ja Luu olivat tänään valmennusryhmän treeneissä kuin siamilaiset kaksoset. Ne jätettiin vierekkäin kentän reunalle odottelemaan vuoroaan ja olivat pirulaiset niin ovelia, että hilasivat sieltä itseään rinta rinnan keskemmälle kenttää. Yrittivät vissiin sillä luoda illuusion siitä, että makailevat ihan vaan paikallaan vieri vieressä koko ajan. Se on se seinä, joka liikkuu kauemmaksi.

No, kyllä me muutakin tehtiin kuin tarkkailtiin odottelevien koirien touhuja. Treenattiinkin siis.

Into aloitti seuraamisella, jossa painoi pitkästä aikaa oikein kunnolla. Ja puski eteen. Sain tökkiä sitä ihan huolella kauemmaksi ennen kuin päästiin sellaiseen pätkään, josta pystyi palkkaamaankin.

Zetassa järjestys seiso-maahan-istu. Katsomon mielestä oli hyvä, mutta minusta Into reagoi jo liikkurin käskyyn. Otin sitten kuvion uudestaan niin, että käskyt huudellaan, mutta seurautan vain läpi. Ensin Into jäi liikkurin käskystä seisomaan, uudesta aloituksesta se tarjosi liikkurin käskystä istumista. Siitä otin sitten tiukasti käskyttäen mukaan ja muut sivut menivät ilman ennakointeja tai liikkurointiin reagoimista. Oma fiilikseni oli siis oikeassa, tätä pitää taas vähän muistutella.

Ohjatussa ensin palkka merkistä, sitten Into teki täydellisen ohjatun, harmi vaan, että se tapahtui ennen kuin annoin merkillä yhtään mitään käskyä. Uusiksi siis. Nyt ihan OK, palkka vauhdista. Annoin hakea toisenkin, senkin palkkasin vauhdista.

Tunnariin paljon kapuloita (parikymmentä?) ja melkein kiinni toisissaan. Oma siellä jossain keskellä. Ensimmäisellä kerralla Into näennäisesti etsi kovasti, mutta sähläsi sen verran, että sai tönittyä kapuloita vähän kasaan ja oma oli jossain siellä toisen alla. Tässä sitten petti hermo ja nappasi oman viereisen. Tästä tuli vähän palautetta ja sitten pystyikin hakemaan sen oman. Otettiin sitten ihan alusta uudestaan ja nyt Into teki tosi hyvää työtä, tarkka ja huolellinen etsiminen ja oman nopea nosto. Luulen, että nämä tarkkuuta vaativat tunnarit ovat nyt sitä mitä vaaditaan ja Intolle tekee oikeastaan ihan hyvää, että tulee virheitä. Pääsen vähän sanomaan ja Into tulee ehkä hitusen varovaisemmaksi ja sen myötä myös tarkemmaksi.

Lopuksi hyppynouto, jossa ajatuksena palkata vauhdista. Ekan heitin taas niin vinoon, että pystyi palkkaamaan vasta, kun oli suoristanut itsensä hypylle. Toisen sain sitten heitettyä paremmin ja palkka heti nostosta.

Paikallaoloissa oli pitkästä aikaa säätöä ja Into meni pariinkin otteeseen Anun käskystä maahan. Sitten ei meinannut taas mennä minunkaan käskystäni, kun jouduin vähän huomauttamaan. Lopulta sitten ihan OK. Ylös nousi aina yhtä hyvin ja autoin vielä liikkumalla vähän taaksepäin.

Loppuhöntsäilyissä otin parin ruudun paikanhakua ihan läheltä, ne ihan OK. Seuraamisessa oli nyt paaaljon parempi kuin alussa. Kaukoista ensin istumaan noususta palkka, sitten seisomisesta ja sitten vähän pidemmästä sarjasta. Näissä asenne oli tosi hyvä, jopa vähän ylivireinenkin.

Inton illan kohokohdat taisivat olla uusi lelu (nännikumi, josta kiitokset Maijalle!) ja juoksuleikit pienen ja ihanan Ihmeen kanssa. Intosta mikään muu maailmassa ei ole niin ihanaa kuin se, että joku ajaa sitä takaa. Ei se haittaa mitään, että se takaa-ajaja jää heti noin kierroksella jälkeen, ajatus on tärkein.

Ja minusta mikään muu ei ole niin ihanaa kuin se, että maassa on häivähdys lunta ja lämpötila on pakkasen puolella. Ei tassupyykkiä tänään! Ehkä se talvikin sieltä vielä tulee.