Keskiviikkon valkkuryhmän treeneissä teemana rääkki ja sen puitteissa Petri värkkäsi meille radan, jossa oli pienet ja ahtaat estevälit. Tosin muurilta keinulle vinguin vähän lisätilaa, kun vajaa neljän metrin väli tuntui lyhyeltä, etenkin kun edeltävä este on muuri, eli koira ei näe yhtään, että mitä sen jälkeen on tulossa.

Ensin tehtiin radan alkuosaa, muistaakseni esteelle 14 saakka. Alkuun kokeilein päällejuoksua ja pakkovalssia. Päällejuoksusta Into meni ensin ihan läpi, mutta kun olin tarkempi ajoituksen kanssa, onnistui sekin. Pakkovalssi tuntui paremmalta, sain Inton kääntymään tiukemmin putkeen ja itsenikin vikkelämmin pois tietä tukkimasta. Sellaisen ahtaan hyppykuvion tein ensin ihan pyörittämällä, onnistui niinkin. Petrin vinkistä innostui kokeilemaan siihen sellaista vippausta ja se toimi tosi hyvin. Into kääntyi erittäin tiukasti sillä. Muuta hankalaa ei alkupätkällä sitten ollutkaan.

Väliaikanumerona kellotettiin kontakteja. Tiesin jo etukäteen, että Intolla ne ovat hitaat ja niin ne keinua lukuunottamatta olivatkin. Keinulla Into taisi olla melkeinpä nopein, mutta siinä en vaadikaan puhtaaseen 2o2o:iin.

Sitten kokeiltiin vielä tehdä koko rataa. Tässä Into teki ihan kivasti. Keinun jälkeisen pituuden ohjasin ekalla yrittämällä huolimattomasti ja ihan lopun hyppyyn yritin sellaista hasardi-pakkovalssia. Se oli parempi (ja ehkä jopa nopeampikin, vaikka matkaa tulikin enemmän) toisen kautta kierrättämällä.

Inton kanssa on melkein helpompi tehdä tällaisia koko ajan tiukkaa pyöritystä vaativia ratoja. Meille ylivoimaisesti vaikeimpia ovat sellaiset radat, jossa mennään ensin kovaa ja sitten pitäisi saada tekemään pienesti. Nyt tällä ahtaalla radalla Into kääntyi tosi hyvin ja pienesti ja tuli ohjauksiinkin varsin mallikkaasti.