... eli Svante eläinlääkärissä.

Keskiviikkona Svante sai laatuaikaa, eli pääsi ainoana koirana mukaan. Mentiin autolla ja kaikkea. Vähän fiilistä latisti, että mentiinkin eläinlääkäriin, ja että siellä pistettiin taju kankaalle. Mahtavaa oli kuitenkin siihen asti ja sittemmin pää vähän kipeä. Kunnon irtiotto siis.

Svante alkoi viikonloppuna ontua oikeaa etujalkaansa. Olen kiinnittänyt viime kuukausien aikana huomiota siihen, että se aina silloin tällöin nuolee oikean tassun pohjaa. Olen sitä syynäillytkin, mutta en ole ikinä nähnyt siellä mitään. Nyt tassussa oli ihan selkeästi tulehtunut alue, mutta tuo pidempään jatkunut nuoleskelu kieli mielestäni siitä, että tulehdus on ennemminkin seuraus kuin syy.

Samaa mieltä oli eläinlääkärikin ja halusi kuvatata jalan. Koska myös se vaihtoehto oli olemassa, että tassussa on sisällä tikku tai vastaava, rauhoitettiin Svante, että tassua päästiin ronkkimaan ihan kunnolla. Kuvat olisivatkin onnistuneet ilman rauhoitusta.

Vierasesinettä jalasta ei löytynyt. Sen sijaan uloimman varpaan nuljuluusta löytyi muutos ja nivelrikkoa. Mielenkiintoista on, että myös vasemmassa jalassa on samassa varpaassa samanlainen muutos. Koska Svante ei nuole jalkaa juuri sen nuljuluun kohdalta, ei voida olla ihanoja siitä, että juuri se on ongelmien aiheuttaja. Todennäköisin vaihtoehto kuitenkin.

Nyt hoidetaan tulehdus pois tassusta ja lisäksi Svante saa syödä särkylääkekuurin, niin nähdään, että onko sillä vaikutusta. Mitään noille nuljuluille ei oikein voi tehdä, muuta kuin mahdollisesti jotain nivelhoitovalmisteita ja sitten särkylääkettä tilanteen vaatiessa. Toivotaan nyt kovasti, etteivät alkaisi enempää vaivaamaan.

Muut Svanten etujalkojen luut ja nivelpinnat olivat tosi siistit, lääkärin mukaan poikkeuksellisen siistit 10-vuotiaan koiran niveliksi.

Lisäksi Svantelle laitettiin ihon alle sellainen hormonikapseli, kemiallin kastraatio siis. Svantella on satunnaista virtsantiputtelua ja kokeillaan, josko tuo auttaisi siihen. Tätähän tutkailtiin jo silloin reilu vuosi sitten, mutta mitään selitystä asialle ei löytynyt. Toivottavasti tämä nyt auttaisi. Ongelma ei ole iso eikä mitenkään ylivoimainen, mutta vähän ikävä.

Svante oli kyllä niin mainio potilas. Se antaa tehdä mitä vaan ja vääntää miten vaan ja hoitohenkilökunta saa nauttia sen aika äkkinäisistä ja rajuista hellyydenosoituksista. Joskus se vielä varmaan kolkkaa jonkun, kun tekee sellaisen kivan yllätyshyppäyksen suoraan ylöspäin viattoman ihmispolon naamaan... Lääkäri varoitti tuon kapselin ehkä vähän rauhoittavan koiraa. Sanoin, että siihen on kyllä varaa :).