Maanantaina uskaltauduin valkkuryhmän treeneihin, vaikka olenkin aika kiivaasti vältellyt halleja ja kimppatreenejä kennelyskän tai sen uhan takia. Mutta koska sunnuntaina meni miten meni, oli pakko palata sinne, missä lahjattomia näkee; treenikentälle. Ja koska Intolle tuli sunnuntaina hetkellinen kiltteyden kadotus, oli ajatuksena pitää sille pienet sulkeiset.

Aloitettiin seuraamisella. Pääosassa sivuaskeleet, käännökset paikalla ja pysähdykset heti käännösten jälkeen ja niissä perusasennon suoruus. Heti alussa mokasi kerran, sai siitä selkeä palautteen ja oli kyllä sitten niin tarkkana, ettei tosikaan. Juoksussa yritin saada sitä helkutin pomppimista esiin liikkumalla todella provosoivasti ja käännöksistä oikein spurtaten. Ei edes harkinnut. Sädekehä pään päällä juoksenteli siinä vieressä täydellisessä kontaktissa ja täydellisellä paikalla.

Ohjatusta tehtiin vain merkkiä. Vaihteeksi naksuttelin ja palkkasin namilla oikeaa paikkaa. On aika paljon tullut palkattua lelulla ja Into on alkanut mennä vähän turhan matalana merkille. Ajattelin nyt kokeilla kuurina vähän erilaista palkkaustapaa tuohon.

Tunnarissa vähän enemmän kapuloita, muuten kisamainen. Liikkuri näytti, että on oikea ja palkkasin namilla vauhdista. Aika pitkään etsi, mutta ei koskenut vääriin ja toi oman.

Sitten idari. Ensin sama järjestys kuin sunnuntaina kisoissa; istu-maahan-seiso. Hyvät ja varmat asennot. Sitten uudelleen niin, että käskyjen sisään sanoin jotain ihan muuta. "Possulla" vähän niiasi, mutta jatkoi mukana ilman lisäkäskyjä tai apuja. Korjasi siis itse. "Kukka" ei aiheuttanut oikeastaan mitään reaktiota ja viimeisellä suoralla niinikään "kukka" (en vaan siinä äkkiä keksinyt mitään muuta sanaa, ihan oikeasti!) oikein painokkaasti sanottuna ei vaikuttanut mitenkään. En siis saanut menemään hämyyn, vaikka yritystä oli aika tavalla. Ajattelin joku kerta kokeilla niin, että heittelen sekaisin noita hämysanoja ja ihan oikeita käskyjä. Saa luvan oppia kuuntelemaan. Mutta tänään Into vaan kiillotteli sädekehäänsä ja oli niin söpökin.

Kaukoja tehtiin vähän temputellen ja lähempää. Pystyi tekemään ilman minkäänlaisia ongelmia. Voi kun tuon rentouden saisi siirtymään siihen kisasuoritukseenkin!

Lopun höntsäilyissä tehtiin vielä vähän seuraamista ja sitten aika paljon ihan pelkkää merkkiä. Naksuttelin ja heittelin nameja palkaksi. Into oli ihan sairaan hyvä. Teki tosi hienoja merkkejä.

Olipa huippua päästä treenaamaan kunnolla pitkästä aikaa! En tiedä, että kumpi meistä nautti enemmän, Into vai minä.