Keskiviikon valmennusryhmän treeneissä oli meno aika takkuamista. Teemana oli rääkki ja Laura pisti vahingon kiertämään, eli tehtiin samaa treeniä kuin oltiin tehty joskus vuosi kaksi aiemmin Anun vetämänä. Viisi rataa ja tavoitteena 0-prosentiksi 60.

Silloin Anun vetämissä treeneissä me Inton kanssa muistaakseni pääsimme siihen kuuteenkymmeneen prosenttiin, eli teimme kolme rataa viidestä nollana. Nyt oli takkuisempaa. Ensimmäiseltä pätkältä tehtiin nolla, vaikka tässäkin Into kääntyi yhdeltä hypyltä väärään suuntaan, mutta selvittiin kuitenkin virheittä. Kakkonen taisi kaatuaa puomin sijasta putkeen sujahtamiseen, kolmannella Into meinasi livahtaa kepeille, sieltä sain vielä pelastettua, mutta sitten jälkimainingeissa hyppäsi yhden hypyn väärään suuntaan. Neljäs rata oli muistaakseni ihan hyvä nolla. Vitosella Into sitten meni siinä putki-puomi hässäkässä tällä kertaa putken sijasta sinne puomille.

Muillakin oli vähän takkuista ja koko porukan 0-prosentti taisi pyöriä sitten lopulta samoissa lukemissa kuin omanikin. Laura oli niin kiltti, että jakoi palkinnoiksi ajatellut karkit joka tapauksessa (tosin itse kieltäydyin omistani, kun ei niitä kerran oltu ansaittu :) ).

Niin hullulta kuin se kuulostaakin, Into tuntuu agissa aina paremmalta, kun on treenattu vähemmän. Se on jotenkin vähän varovaisempi ja enemmän kuulolla. Nyt kun on taas viime viikkoina oltu normissa treenirytmissä ja kisattukin vähän, niin heti alkaa tulla kuumenemista ja sinkoilua.

Tänään piti vähän tokoilla, mutta ulkona on niin jäistä, etten sitten uskaltanut tehdä mitään. Voi kun tulisi äkkiä kevät ja lumet sulaisivat! Saisi jättää tämän ahdistavan hallikauden taakseen ja pääsisi ulos treenaamaan. Enemmän tilaa ja helpompi hengittää.