Suurin heikkouteni (tai ainakin yksi merkittävimmistä) tässä koiraharrastuksessa on puutteellinen kilpailuviettini. Sinänsä minulla ei ole kilpailemista vastaan mitään (no, hakukisat on siinä ja siinä), voisi jopa sanoa, että pidän kilpailemista. En jännitä mitenkään hallitsemattomasti (ainakaan yleensä) ja yleensä säilytän toimintakykyni kilpailutilanteessa (... noh, se haku...). Se mitä puuttuu on kunnianhimo ja palo voittamiseen. Esim. agilityssa teemme usein ns. pikkusieviä ratoja, sellainen tietynlainen aggressiivisuus ja rutistus tekemisestä puuttuu. Sama "kunnianhimottomuus" näkyy kaikessa tekemisessämme. Jotenkin pitäisi saada se itselle taottua päähän, että tärkeintä on voitto, tai jos ei se, niin ainakin vastustajien häviö ;-) ja ehkä sitä kautta sitten vähän lisää rutistusta tekemiseen.

Kilpailuvastaisuudestani huolimatta löysin itseni tänään ratsastuskisoista. Kyseessä toki ihan pienet tallin omat koulukisat. Mutta tulipahan sitäkin kokeiluta. Tulin omassa luokassani kolmanneksi aika vaatimattomalla suorituksella, ratsastin Depi-nimisellä tammalla (http://www.sukuposti.fi/fakta.php?Numero=100299 ), jolla en viime aikoina ole pahemmin ratsastellut. Rata oli helppo, eli mistään elämää suuremmasta suorituksesta tässä ei ollut kyse.

Koirien kanssa ei ole taas tullut tehtyä mitään mielekästä. Eilen tehtiin pitkästä aikaa metsälenkki (viime aikoina kuljettu enemmänkin tuossa jäällä) ja muutenkin on viikonloppuna kyllä ulkoiltu ja lenkkeilty ahkerasti. Tokoilut ovat jääneet ruokakuppitokoihin, lähinnä olen Svanten kanssa ottanut kauko-ohjauksen yksittäisiä asennonvaihtoja. Mutta tyhjää parempi kait sekin.

Tänään sain uuden kevyhäkkini. Se on...hmmm... isohko ;-). Todistettavasti sinne mahtuu kaikki koirat ja yksi kappale 9-vuotiaita lapsia. No, eipä tule Svantelle ahtaanpaikankammoa :-)

Kotisivujamme on hiukan entrattu. Iso kiitos kuuluu taas Sannalle. Siis KIITOS.