Eilen kävi maanantai-illan ageissa ensimmäisen kerran niin, että pimeys yllätti meidät ja viimeiset tekivät ratansa jo hämärässä ja esteiden kerääminen tehtiin melkeinpä käsikopelolla. Syksy on siis jo vahvasti ovella. Montaa viikkoa ei lepakkovuorolla (21-22) enää pysty treenaamaan.

Ehditiin ennen pimeyden tuloa tempaista kaksi rataa. Ensimmäisellä Into aika alussa jätti kepit kesken. Otin alusta asti uudelleen ja tempaistiin rata nollana läpi. Ei paha. Yhtä kurvia vähän hinkattiin, mutta muuten ei ihan toivotonta menoa, jos nyt ei mitään huippuakaan.

Toinen pätkä olikin sitten kinkkisempi. Siinä oli radan perällä kolme rinnakkaista hyppyä, jotka kaikki piti mennä takaa ja sitten putkeen, jonka suu oli ihan puomin ylösmenossa kiinni. Putki meni puomin alta sen toiselle puolelle, mutta itse ei saanut sinne mennä, vaan piti juosta toista puolta pitkin ja yrittää saada koira hyppäämään siellä toisella puolella ollut hyppy. Ne kolme hyppyä saatiin Inton kanssa kohtuullisen kivuttomasti menemään, samoin ekalla kerralla se haki putkenkin tosi hyvin, mutta ei sitten irronnut sille hypylle. Uusinnalla se haki sitten sitä puomia ja kun lopulta sain sen putkeen, sain sen sitten irtoamaan  sille hypyllekin.

Vaikka toinen pätkä takkusikin, niin silti ihan positiivisen puolelle menevät treenit. Molemmat radat olivat sellaisia, että ohjasin aika pitkiä pätkiä Intoa takaa ja onnistuin niissä. Jotenkin yht'äkkiä olen alkanut tajuta, että Into kyllä lukee sitä ohjausta, vaikka jäänkin jälkeen. Usein minulle iskee sellainen paniikki, että nyt se meni ja sitten jähmetyn itsekin tai alan ryntäilemään tms. Kun maltan vaan ohjata, niin Into kyllä kuuntelee. Mitään ideaaliteitä emme vielä saa aikaiseksi, mutta uskon senkin korjaantuvan, kun opin vielä paremmin ajoittamaan käskytystäni.

Oiva-ressukalla ei ollut eilen hyvä päivä. Lenkillä se kaatui (ihan tasaisella asfaltilla). En tiedä, että mitä tapahtui, kun Oiva aina lönköttelee vähän takanani, mutta kuulin vain sellaisen kynnen raapaisun ja kun katsoin, oli Oiva rähmällään maassa. Kotona se kompuroi takaportaissa ja meni ne alas miten sattuu. Kömpelöhän se on ollu jo jonkin aikaa ja etenkin takajalat ovat vähän voimattomat, mutta eilen sillä oli poikkeuksellisen huono päivä. Tänään aamulenkillä se kyllä köpötteli taas ihan normaalin oloisesti. Toivottavasti eilinen oli vain yksittäinen vähän huonompi hetki.