Maanantai-illan tokotreeneihin suuntasimme mustavalkoisin siivin. Tai silmin. Into ihan mustavalkoisena muuten vaan. Vuorossa siis valmennusryhmän treenit Tallilla.

Into taisi tehdä kolmantena. Aloitimme seuraamisella. Tehtiin pitkästä aikaa ihan käskytettynä ja vähän pidempi pätkä. Muuten tuntui ihan hyvältä (en kyllä huomannut kysyä, että miltä näytti, tuntuma voi olla väärässä...), mutta lopun juoksuosuuden vasempaan käännöksissä alkoi puskea. Tuuppasin muutaman kerran polvella ja sitten pieni juoksupätkä uudestaan. Nyt pysyi irti jalasta ja paremmalla paikalla. Pidempiä seuraamispätkiä pitäisi nyt tehdä enemmän. Seuraaminen itsessään on ihan OK. Niin OK kun nyt joku seuraaminen ikinä on. Hyvää siitä ei varmaan tule ikinä.

Sitten tuulta päin ja tunnariin. Paaaljon kapuloita laajalla alueella ja oma jossain siellä reunamilla. Taas ensimmäisellä kerralla etsi pitkään ja hartaasti, mutta ei lähtenyt ihan aidosti ja oikeasti työskentelemään ja lopulta hermo petti ja toi väärän. Otin sen vastaan paheksuen, kerroin että en nyt ihan hirveästi tästä tykännyt ja laitoin uudestaan etsimään. Nyt sitten tuli oma. Sitten ihan alusta uudelleen, nyt alkoi oikeastaan heti työskennellä paremmin, joutui taas etsimään aika kauan, melkein nappasi väärän, mutta jatkoi ja toi oman. Vaikka Intoa vähän moitittiinkin, ei mennyt paineeseen ja teki töitä iloisena. Näin siis jatketaan.

Sitten ohjattua, tai lähinnä sitä merkkiä. Anu vein lelun merkin taakse ja sitten kävi pöllimässä sen juuri ennen Intoa. Kerran Into sai sitten mennä lelulle asti. Itse noutoa ei otettu ollenkaan.

Paikallaolot tehtiin sitten yksittäiskierrosten jälkeen. Istuminen ihan OK. Vähän aiheutettiin häiriöitä heittelemällä piilosta leluja. Into (ja Luu) olivat mainioita, kun molemmat oikein käänsivät pään pois leluista. Sitä mitä ei näe, sitä ei myöskään ole. Makuussa Into reagoi taas yhteen väärään käskyyn nykäisemällä, mutta tällä kertaa ei Anun platsiin. Otettiin vielä makuu niin, että laitettiin koirat tosi pienin välein. Nyt Into pysyi hyvin ja meni vasta omasta käskystä. Ylös nousi melko OK, terävämpikin olisi voinut olla.


Vähän me tossa asettelussa mokattiin, kun tuli pistettyä noi pää maassa -tyypit samalle reunalle  Kuva: Maiju

Sitten vielä yhtä aikaa höntsäillen. Into teki kaukoja, jätin ne tarkoituksella tähän häiriötreeniin. Ihan kivasti pystyi tekemään, vaikka koiria pyöri joka puolella ja selän takana toisella kentällä tehtiin agiakin. Pari kertaa jouduin käymään korjaamassa, mutta nekin tekniikkavirheitä. Jumitusta ei ollenkaan. Sitten tehtiin vähän jääviä, kerran taisi mokata istumisen jäämällä seisomaan, muuten OK. Lisäksi ruudun paikanhakuja läheltä. Ne ihan hyvin. Sitten näiden yhdistelmää niin, että Into pujotteli jalkojeni välissä ja siitä lennosta aina välillä maahan, istumaan tai ruutuun. Hyvin kuunteli.

Tokotreenien jälkeen jäätiin Anun kanssa tekemään vielä hyppytekniikkaa. Into teki perussarjaa seitsemällä hypyllä niin, että itse liikuin ja välillä niin, että ensimmäinen takaakiertäen. Nyt malttoi asetella itsensä kaikkiin väleihin. Viimeksi oman liikkeen lisääminen veti yli viimeisestä välistä. Sitten tehtiin sitä lähes paikalta ylöspäin hyppäämistä aina 75 senttiin asti. En osaa kyllä siitä sanoa yhtään mitään. Aloitettiin 45 sentistä ja siitä mielestäni vähän vaan ryntäsi yli. Korkeammat hyppäsi paremmin ja sen seiskavitosenkin ihan helpon näköisesti. Alaspäin tultaessa meni 45 senttinenkin jo sitten siististi ja ryntäämättä.

Kontaktejakin ehdittiin jokunen ottamaan, niissä ei ihmeempiä. Kovempaa saisi tulla.