Tänään oltiin Inton kanssa katsomassa lampaita. Se olikin aika jännittävää. Teimme niin, että kuljeskelin laitumella lampaiden perässä Into pitkässä liinassa. Ensimmäisellä kierroksella Intoa jännitti aika tavalla ja se taisi valita sellaisen linjan, että mitä ei näe, sitä ei ole. Keskittyi siis kaikkeen muuhun kuin lampaisiin. Hetken päästä kun menimme sinne lampaiden sekaan uudelleen, oli Into aluksi edelleen vähän arka, mutta sitten kun kuljimme vain lampaiden perässä ja minä törkin niitä eteenpäin, alkoi se selvästi kiinnostumaan. Sitten kun se hokasi, että se saa omalla liikkumisellaan lampaat liikkeelle, se suorastaan innostui ja meinasi jo vähän lähteä ryntäilemään lampaiden perään. Arastelu siis muuttui innostukseksi. Olin itse suorastaan hämmästynyt, kuvittelin että ensimmäinen kerta menisi vallan pelkkään taivasteluun, mutta Into löysikin pienen sisäisen paimenkoiran alkunsa yllättävän nopeasti. Myös Viljo-veli oli samoissa puuhissa ja Viljo pyöritteli lampaita varsin mallikkaasti.

Aamulla otimme taas pienet tokoilut. Aloitin seuraamisella, joka oli taas yhtä seilaamista sinne sun tänne. Kosketusalustan kanssa meni nyt oikein hyvin, vauhtikin alkaa löytymään. Kaukoissa ei mitään uutta ja eteentulemisetkin ihan OK. Lopuksi otin seuraamista vielä uudelleen ja se olikin jo parempaa.