Huh, onpa ollut aika rankka viikonloppu. Touhua ja tohinaa koko ajan.

Mutta koira-asioihin.

Perjantaina otettiin Svanten kanssa lenkin yhteydessä vähän tokoa. Seuraamista, lyhyistä pätkistä ja perusasennoista palkaten. Idarin asentoja asennoista palkaten. Suoria, superpitkiä luoksetuloja (hyvästi polvilumpiot :-o ) ja vähän kaukoja. Kaukot menivät vähän sähellykseksi johtuen varmaankin noista Svanten mielestä superhauskoista vauhtiluoksetuloista. Jaa niin, teimmehän me aluksi paikallaistumisenkin, about 3,5 mintsaa hyvin ja rauhallisesti.

Lauantaina oli agilitykisat Orivedellä. Eka rata muuten hyvä, mutta Svante tuli hypylle putkesta jotenkin huonosti, eikä vain pudottanut rimaa, vaan kaatoi koko esteen. En tiedä, että tuliko sille joku virhearvio vai teinkö minä jotain, mutta päin rysäytti. Toinen rata oli Svantelta hyvä, mutta ohjaaja oli vähän veltto ja veti koiran väärästä välistä, sieltä siis hyl. Että aika surkeita esityksiä meiltä.

Toisen radan jälkeen otettiin kentän toisessa päässä Anun kanssa vähän tokoa. Otin ohjatun, kun oli liikkeenohjaajakin käytössä. Molemmat puolet menivät hyvin. Ruutu ensin palkan kanssa, sitten tyhjään ja sinne seisomaan pysäyttäen ja sitten taas palkan kanssa. Kaikki oikein hyviä. Sekä ohjatussa että ruudussa palkkailin myös merkistä. Sitten vielä tunnari, kapuloita taisi olla kymmenkunta ja ihan sikinsokin. Ensimmäisellä kerralla Svante onnistui seisomaan oikean kapulan päällä, joten joutui hakemaan hetken verran ja vähän meinasi mälväillä vääriä, ei kuitenkaan selkeästi nostellut. Toinen kerta oli rauhallisempi.

Sunnuntaina suuntasin agilitykisoihin Jyväskylään. Pitihän keväällä saatu lahjakortti käyttää... :-o . Oltiin taas tosi huonoja. Ekalla radalla Svante sai mielestäni varsin kyseenalaisen vitosen aalta, onneksi putosi yksi rimakin (tämä oli ennen putkea, näitä ennen ja jälkeen putken hyppyjä pitäisi nyt selkeästi treenata), muuten olisi voinut vähän ottaa päähän. Nollia nimittäin tuli vain yksi ja sekin meitä selkeästi hitaammalla ajalla.

Toisella radalla teimme nollaa aina kolmanneksi viimeiselle esteelle asti, joka oli aa, jonka Svante roiskaisi ja sitten hyppäsi väärän hypyn. Siitä siis hyl.

Kolmas oli (onneksi!) hyppyrata, jolta väänsimme sitten sellaisen tasapaksun nollan.

Kotona olin viiden jälkeen ja sitten pitikin melkein heti lähteä viemään Saaraa ja Ansaa pentukoulutukseen. Otin Svanten mukaan ja treenailimme taas vähän tokoa siellä odotellessamme. Ruututreenissä jouduin muuttamaan suunnitelmaa, kun kohtuullisen kova tuuli lennätti palkan alustoineen tiehensä (että jos joku törmää Hervannassa yksinäisenä lentelevään pakasturasian kanteen, niin se hukkui meiltä tuuleen sunnuntaina). Yhden ruudun otin palkan kanssa, sitten lähettelin tyhjään niin, että välillä heitin pallon palkaksi, välillä vapautin Svanten hakemaan namipalkan itseltäni. Nämä menivät kaikki itse asiassa tosi hyvin ja Svante meni ruutuun jo vähän turhankin hurjaa vauhtia (pysäytyskäskyn ajoittaminen menee hankalaksi). Sitten otin vielä erikseen sitä kävelyosuutta ruudusta Svantea siis kutsumatta. Lopuksi palkkasin ruutuun.

Ohjatussa laitoin vain reunakapulat ja nekin melkein samaan linjaan merkin kanssa. Nämä molemmat hyvin.

Tunnari kuten eilen, eli paljon kapuloita sekalaisessa muodostelmassa. Ekalla kerralla yritti taas vähän maistella muita, ei kuitenkaan nostellut selkeästi. Toinen taas paljon rauhallisempi.

Seuraamisessa lyhyitä pätkiä ja perusasentoja, joista palkkailin reilusti. Idarin tein periaatteessa kokeenomaisesti (ilman merkkejä), mutta palkkasin ympärikävelyn jälkeen ennen liikkeellelähtöä. Koska seisomaan pysähtyminen oli huono (valui) otin niitä jokusen heti pysähtymisestä palkaten.

Kaukoissa otin pari asennonvaihtoa ja kun Svante teki superhyvän maahanmenon seisomasta hienosti taaksepäin niiaten, vapautin siitä takanaolevalle palkalle.

Lisäksi teimme vielä pari vauhtinoutoa metalliesineellä. Edelleen saisi ottaa ja palauttaa nopeammin.

Oli tosi onnistunut treeni ja Svante hienosti mukana, etenkin kun ottaa huomioon, että sillä oli aika rankka päivä takana. Mutta eipä sitä tunnu pahemmin tuollaiset hetkauttavan.

Myös Saaran ja Ansan treenit olivat sujuneet oikein hienosti. Vähän yritin auton takaa kurkkia ja hyvältähän se näytti. Ansa tapittaa vain Saaraa koko ajan ja jaksaa keskittyä hämmästyttävän hyvin, noin kun ajattelee, että millainen se yleensä kotona on. Taitaa Jekyll ja Hyde -puolet löytyä siltäkin ;-).