Aloitin viikon reippaasti huitaisemalla maanantaina kuudentoista tunnin työpäivän. Tiistainakin venähti vähän pitkäksi, eli työtunteja kertyi viikon kahden ensimmäisen päivän aikana vähän reilun vuorokauden verran. Sitten kun vielä näiden rupeamien välinen yö oli enemmän torkkumista kuin nukkumista, voi sanoa, että vähän väsyttää. Ideaali lähtötilanne siis agitreeneihin Inton kanssa. Inton, joka on kaiken tämän töihin käyttämäni ajan ladannut akkuja kotona ja oli aika päinvastaisessa viretilassa ohjaajaansa nähden.

Vaan väsytti tahi ei, agitreeneihin raahaudutaan vaikka väkisin. Varoitin kyllä Markoa jo etukäteen, että olen luultavasti vielä enemmän pihalla kuin normaalisti ja en ehkä muista edes nimeäni, radasta nyt puhumattakaan. Mutta ihmeen hyvin kuitenkin selvittiin. Into oli taas niin kultainen ja meni juuri sinne minne ohjasin. Itsekin selvisin paremmin kuin odotin, mutta kyllähän sinne muutama nukahduskin sattui. Radan alku meni ihan kivasti, samoin keppejä edeltänyt poispäinkäännös, jossa kuulemma huojuin kun humalainen, mutta se toimi. Keppien jälkeinen jaakotus levisi useammankin kerran, kun en vaan osannut rytmittää. Sitä seurannut saksalainen oli kuulemma hyvä, vaikka pitkin hampain sen teinkin. Ja renkaan jälkeen tein ihan vapaaehtoisesti takaakierto-persjätön. Ei kuulemma ollenkaan selkämaa-ohjaus. Mutta tein silti ja se toimikin ihan hyvin.

Lopuksi oli sitten 0 tai ulos kierros ja yllättäen kämmäsin siinäkin tuon jaakotuksen ja Into lähti maata kiertävälle radalle, että heilahti. Mutta saksalainen onnistui nytkin, ehkä alan hiljalleen oppimaan sen... Nollaa ei siis tällä kertaa saatu aikaiseksi.

Hämmentävän hyvin siis selvittiin lähtökohtiin nähden. Agi on ollut viime aikoina vähän taka-alalla, mutta nyt kun aletaan hiljalleen ja vihdoin saada tämä tokon karsintakiertue pakettiin, voidaan taas keskittyä vähän enemmän agiinkin. Kivakiva, etenkin kun Into on tuntunut oikein hyvältä nyt näissä viime treeneissäkin. Ehkä sitä voisi ihan agikisojakin harkita...