Tiistaina oli sitten vuorossa Inton agilitytreenit Mouhijärvellä. Olin itse koko tiistain aivan koomassa, taisi rankka viikonloppu iskeä vasta nyt (maanantai menikin epäilyttävän helposti). Ohjaajan kooma, Into ja agility ei kyllä sitten ole mikään varsinainen menestysresepti :).

Tehtiin yksi rata niin, että ensin otettiin sitä vähän pätkissä ja toisella kierroksella yritettiin selvittää se sitten ratana läpi. Pätkä oli kohtuullisen pitkä (17 estettä) ja siellä oli hyppyjä ja putkia ja lopuksi kepit. Olin ensin taas aivan liian aneeminen ohjaukseni kanssa, jotenkin helposti olen sellainen varovainen Inton kanssa, ajattelen, ettei se osaa ja annan sen liihotella. Mutta se osaa yllättävän paljon, kun siltä vain vaatii.

Alku oli tosiaan surkeaa ja kämmäilin ihan perusohjauksissakin. Ensin oli kaksi hyppyä suorassa ja sitten kolmas niistä 90 asteen kulmassa. Tässä opeteltiin sitä, että seison itse jo siellä kolmannen hypyn takana ja törkin Inton niille kahdelle. Tehtiin ensin ihan lelun kanssa ja sitten niin, että kävin näyttämässä paikan. Tuota täytyy harjoitella, sillä siinä sai hyvin etumatkaa ja se taas hyödytti jatkossa. Putkiin Into ampui taas kaukaa ja kovaa ja kepit haki myös hienosti. Se myös hyppää ilahduttavan hyvin, yleensä rimoja putoilee vain minun vuokseni. Lopulta saatiin kuitenkin rata raavittua kasaan, ei ehkä kovin kauniisti, mutta kuitenkin :).

Lopuksi otettiin vielä puomia ja pohdittiin, että miten ja millä palkata Intoa. Päädyimme edelleen pitämään namit valmiina alhaalla, mutta jatkossa päästän Inton nopeammin lelupalkalle, enkä turhaan seisottele siinä kontaktilla.

Inton kanssa on tosi kiva tehdä agilitya. Se ei osaa vielä kovin paljoa, mutta yrittää kovasti ja tuntuu kyllä kehittyvän koko ajan.