Lauantaina aikaisin aamusta suuntasimme Pian kanssa Turkuun.  Siellä oli tiedossa pari rataa Viskin kanssa.

Ensimmäinen rata muuten mainiota menoa, mutta Viski ei vaan kyennyt pujottelemaan loppuun asti. Pujotteluun jälkeen oli (tosi pienellä estevälillä) putki ja ilmeisesti se veti niin, ettei Viski kolmellakaan yrityksellä kyennyt tekemään pujottelua loppuun asti. Muuten suoritus oli virheetön ja ihan siisti. Rata oli tuomariharjoittelijan käsialaa ja ei mielestäni mitenkään erityisen onnistunut. Siellä oli tosi ahtaita estevälejä useampikin. Ennen keppejä olleen hypyn ja keppien väli ei montaa metriä ollut, lisäksi kulma oli aika vaikea ja sinne ns. helpommalle puolelle ei oikein päässyt. Viski klaarasi tuon sisäänmenon hienosti, mutta monilla oli siinä suuria ongelmia.

Toisella radalla päästin Viskin käsistäni liian aikaisin kahdella rinnakkaisella hypyllä ja se luikahti sieltä hypyn takaa putkeen.  En etukäteen osannut tuota varoa, joten annoin Viskille vähän liikaa siimaa ja se kostautui välittömästi. Ohjaa, älä oleta. Niinpä. Myös tällä radalla toistui tuo keppivirhe, nanosekunnin mietin, että kehtaanko ottaa kepit uudelleen (hylly kuitenkin jo alla), mutta otin ja sain Viskin pujottelemaan loppuun asti, tosin nytkin yritti karata ennen aikojaan. Puomin alastulolle pysäytin ja odotutin ihan kunnolla, tosin pysähdys valui maahan asti, mutta tärkeintä oli, että pysähtyi ja odotti.

Vaikka tuloksena olikin kaksi hyllyä, oli fiilis kuitenkin aika erilainen kuin edellisissä kisoissa. Nyt Viski oli keskittynyt ja hyvin kuulolla ja hyppäsikin hyvin. Sitä sikailija-eläintä ei ollut matkassa ollenkaan ja hyvä näin! Kiitokset Pialle taas reissuseurasta :).

Intokin oli reissussa mukana ja pääsi vähän tokoilemaan siinä verryttelyesteiden lähistöllä. Hain häiriötä ja otin putkeen seuraamisen, maahanmenon, luoksetulon ja seisomisen palkkaamatta.  Seuraamisessa kontakti vähän putoili käännöksissä, muuten OK, maahanmeno ja luoksetulo ihan hyvin, seisomiseen tarjosi ensin istumista, mutta toisella yrittämällä OK. Se mitä oikeastaan hain, oli häiriöt ja niistä selvittiin hyvin.

Into pääsi myös vähän kepittelemään verryttelyesteillä ja teki yhden aankin.

Iltalenkin yhteydessä otettiin vielä vähän lisää seuraamista nyt heti käännösten jälkeen palkaten ja heti käännökset tuntuivat paremmilta. Tein myös pari pitkää luoksetuloa vauhdista palkaten ja vähän kaukojen istu-maahan -vaihtoja. Helposti Into tarjoilee seisomaan nousua, mutta pitää nyt selkeyttää käskytystä ja käsimerkkejä, nyt huidon vaan jotenkin sinne päin.

Sunnuntaina aamupäivästä oli tarkoituksen hakuilla. Ajateltuun paikkaan ei kuitenkaan päästy, sillä tie oli märistä keleistä johtuen huonossa kunnossa. Koska meitä oli vain kolme ja keli surkea, emme jaksaneet tehdä mitään suuria suunnitelman muutoksia, joten muut tyytyivät treenaamaan vaan jotain pientä siinä missä olimme ja minä en viitsinyt Inton kanssa tehdä mitään. Mieluummin olen treenaamatta kun sävellän jotain ihan suunnittelematonta. Olin ottanut Svantenkin mukaan ja niinpä sitten teimmekin lenkin siellä vähän vieraammissa maastoissa, seuraksemme saimme Even ja Astan ja Astalla ja Intolla olikin kunnon juoksukisoja välillä. Tuolla oli ihan kivan tuntuisia lenkkimaastoja, pitäisi saada kunnon kartta jostain, niin voisi lähteä ihan sinne metsäpoluillekin seikkailemaan. Nämä kotimaastot kun ovat tietöiden jälkeen supistuneet melkoisesti ja tuleekin sitten melkein aina tehtyä niitä ihan samoja lenkkejä. Vaihtelu virkistäisi varmasti niin koiria kuin omistajaakin. Kotona sitten vielä pikkulenkki niin, että Oiva ja Elviskin olivat mukana ja nyt sitten kuivatellaan vaatteita loppuilta ;-).