Svante ja Elvis kävivät tänään hoidettavina.

Elvis oli sellaisessa kunnossa kuin pahasta spondyloosista kärsivän koiran voi olettaa olevan. Ranka on hyvin jäykkä ja joustamaton, mutta pientä liikettä sinne saatiin aikaiseksi. Takajalat ovat aika jumissa ja vähän eripariset. Etujalat olivat paremmassa kunnossa kuin mitä äkkiä kuvittelisi. Ylipäätään Elviksen selkälinja ja olemus muutenkin on sen terveydentilaan nähden yllättävänkin hyvä. Kipeähän se selkä on, mutta vähän sitä saatiin nyt aukeamaan ja sitä kautta sitten nivelnesteitä paremmin liikkeelle, jolloin Elviksenkin olo varmasti kohenee taas. Tamperelainen eläinlääkäri oli Leenalla "oppilaana" syventymässä osteopatian saloihin ja siinä keskustellessa kävi ilmi, että hän tekee koirille akupunktio-hoitoja. Olenkin pidempään ajatellut, että sitä akupunktiota voisi kokeilla ja ko. eläinlääkäri oli sitä mieltä, että siitä olisi Elvikselle todennäköisesti apua. Jotkut spondyloosipotilaat ovat saaneet helpotusta jo ensimmäisestä hoitokerrasta. Otan nyt ihan lähitulevaisuuden asiakseni vielä tuon akupunktionkin. Kaikki tehdään, josta Elvikselle voisi apua olla.

Särkylääkkeiden käytöstäkin keskusteltiin ja sekä Piira, että eläinlääkäri olivat sitä mieltä, että jatkuvasta särkylääkkeen syötöstä ei ole mitään haittaa niin kauan kuin sillä on eläimen elämänlaatua parantava vaikutus. Meillähän näin on. Elvis on voinut huomattavasti paremmin sen jälkeen, kun aloin syöttämään särkylääkettä jatkuvasti. Ennen annoin vain oireiden perusteella. Jos oikein ymmärsin, on asiasta tehty ihan tutkimuksiakin joissa on todettu juuri jatkuvan lääkityksen olevan parempi kuin satunnaisen. Ja se teho saatetaan saada normaaliannosta huomattavasti pienemmälläkin annostuksella. Jatkamme siis kuten tähänkin asti.

Svanten ranka oli taas vähän jäykkä ja takareidet aika kireät. Leena arveli, että juokseminen talvella lumessa vetään reidet hapoille ja jumiin. Svanten lempipuuhaahaan on jäällä jahdata varisparvia, sekin on hommaa, jossa varmasti on mennyt hapoille. Hoito-ohjeiksi saatiin reisien venyttelyä ja ravauttamistakin voisi tehdä. Pitänee siis halveksia kuolemaa ja kaivaa fillari esiin :-o.

Iltapäivästä poikkesin Inton kanssa Mustissa ja Mirrissä. Ostoslistalla oli uusi panta vanhan käydessä jo vähän pieneksi (ja etenkin kapeaksi). Löydettiinkin oikein kiva ja pehmyt nahkapanta. Sen lisäksi Into olisi mielellään shoppailut kaiken ulottuvissaan olevan, mutta omistajan oli pakko vähän hillitä pienen koiran ostosvimmaa. Ostettiin sitten vaan isoille pojille isot savuluut, Intolle pieni patukka (että näitä koulutusleluja sitten kertyykin!) ja pari uutta ruokakippoa, kun vanhat alkavat olla aika ressahtaneessa kunnossa.