Agilitykisapäivä Helsingissä kääntyi kokonaisuudessaan lievästi positiiviseksi. Ohjelmassa oli molemmille koirille kolme rataa, kaksi agi- ja yksi hyppyrata.

Ensimmäisellä agiradalla Intolle hyl. Jo alussa oli vähän ohjelmaa, kun Into pyörähti okserin jälkeen väärään suuntaan. En uskaltanut oikein ennakkoon ottaa yhtään vauhtia pois kun pelkäsin, että pudottaa. Intolla ei siis ollut koordinaatteja. Tästä kuitenkin selvittiin ja tehtiin nollaa kolmanneksi viimeiselle esteelle asti. Sen piti olla puomi, mutta Into valitsi puomin alla olleen putken. Intolle on opetettu kontaktit ensisijaiseksi vaihtoehdoksi ja se on niitä varsin varmasti yleensä myös hakenut, joten en pitänyt puomin varmistamista tarpeellisena. Olisi ehkä kannattanut...

Svante teki varsin kivan agiradan. Ei mitään ongelmia, meno tuntui helpolta ja vaivattomalta. Kelpo nolla siis. Sijoitus taisi olla kahdeksas, nollia vissiin yhdeksäntoista, eli meidän tasoomme oikein hienosti. SM-nolla nro viisi plakkarissa.

Toisella agiradalla sain Inton kepeillä väärään väliin, kun päästiin sen hakemaan keppejä liian aikaisin. Lopussa kierrettiin vielä yksi hyppy, tuolokseksi siis kymppi. Ei hääviä, mutta tulos kuitenkin :).

Svante roiskaisi puomin ja minulle kasvoi heti sarvi otsaan. Olisi ehkä kannattanut lopettaa rata siihen. Loppuun asti kuitenkin räävittiin ja sain Svanten sitte vielä oli yhdestä hypystäkin. Svantellekin siis kymppi.

Hyppäri oli muuten varsin simppeli, mutta loppuradalla oli yksi kinkkinen takaakierto, jossa tuli tosi paljon virheitä. Inton kanssa en ehtinyt sinne ollenkaan, joten Into hyppäsi sen väärään suuntaan ja hylly. Alussa oli tullut jo yksi rima alas, kun vedätin vähän liikaa ja pussin jälkeen olin ahnehtinut kiellon. Vauhtia oli taas ihan riittävästi...

Svante teki tosi hyvää hyppäriä aina siihen takaakierrolle asti. Ilmeisesti vähän yliohjasin sen kierron, kun Svante lähti hakemaan kaukaa oikealta rengasta (sinne upposi aika moni muukin koira), sain kuitenkin pelastettua ja jotenkin viimeiset hypyt vielä vietyä oikeassa järjestyksessäkin. Aikaahan siinä kului, mutta nolla kuitenkin. Hyppärinollat meillä on jo, eli sikäli turha, mutta kyllähän sitä keskimäärin mieluummin keräilee nollia kuin hyllyjä. Rata oli tuota lopun säätämistä lukuunottamatta Svantelta tosi hyvä.

Oli aika rankka kisarupeama. Keli oli melko viileä ja hallissa jotenkin tosi kylmä. Vaikka olin koko ajan enemmän ja vähemmän liikkeessä oli silti vaikea saada itseään lämpimäksi ja lämmiteltyä. Oma liikkuminen tuntui tosi tehottomalta ja huonolta. Ajatuksetkin harhailivat ties missä ja ainakin yhdellä radalla huomasin lähtöön astellessani ajattelevani ihan jotain muuta kuin agilitya, not good!

Lievästi positiivisesta erittäin positiiviseksi päivän käänsi Sannan tapaaminen, oli tosi mukava nähdä!! Sannalle tiedoksi, että siellä illalla viimeisiä jäähdyttelyjä talloessani osui parkkipaikalta silmään autot 388 ja 389, ei siis millään tapaa turha reissu.

Kotimatka oli aika rankka, silmät meinasivat painua väkisin kiinni koko ajan. Oli pakko turvautua energiajuomaan ja karkin mussuttamiseen ja kotiin päästessä oli olokin sitten sen mukainen. Tällä hetkellä (kello noin 1.30) olen pirteä kuin peipponen, nukkumisesta on turha edes haaveilla. Tällaiselle kahvia juomattomalle tuollainen energiajuoma on todella nimensä veroinen vaikutuksiltaan.