Eilen raahauduin navetalle tokoilemaan Inton kanssa. Emme antaneet parinkymmenen pakkasasteen häiritä. Ilmeisesti joku muukin oli siellä tokoillut, kun sinne oli raivattu aika iso agiesteistä tyhjä alue ja vielä tokohyppykin jätetty siihen tyrkylle. Tämähän meille passasi.

Tehtiin kaikkea sellaista, jossa ohjaaja voi pitää hanskat kädessä . Seuraamisessa yritin nyt miettiä kävelyvauhtiani ja omaa päätäni. Tuntuu, että näilläkin on vähän vaikutusta siihen Inton edistämiseen. Ja jos nyt suoraan ja rehellisesti sanon, niin mieluummin otan tuon edistävän ja innokkaan seuraamisen, kun sen matkalaukkulaahustamisen, mitä se meillä oli jossain vaiheessa. Tokotuomarit eivät todennäköisesti ole kanssani ihan samoilla linjoilla, mutta elämä on täynnä valintoja . Ja ehkä me sitten joskus löydetään se näiden väliin asettuva ideaalisuorituskin.

Luoksetulosta otettiin taas ensin stoppiin ja siitä suoraan (himmailee, himmailee) ja pelkkää loppupätkää. Lisäksi otettiin stoppeja agilityputken kautta. Tunnarissa ekalla vähän lähmi vääriä, ei selkeästi nostanut, mutta koski. Tein aika vaikeasti, sillä vääriä oli toistakymmentä ja ne olivat piiitkässä rivissä, eli sekin varmasti vaikutti. Oman kuitenkin palautti (ravilla ja surkean näköisenä, mutta kaikkea ei kait voi saada). Uusinnassa oli tosi hyvä etsiminen, nappasi oman heti kun osui kohdalle, eikä tarkistellut. Palautusvauhti edelleen huono.

Raivatusta tilasta johtuen mahduttiin tekemään ohjattuakin. Haetutin molemmat puolet, ei ongelmia, palautusvauhtikin kohtuullinen. Merkin kanssa ei ole ongelmia, kun itse vien kapulat. Ei kyylää ollenkaan. Idarissa Into ei edes vilkaissut merkkejä, jee! Otin istumiseen asti ja hyvä seisominen ja istuminen, tai ainakin tuntui siltä, itsehän en nähnyt, että miten teki. Oikeat asennot joka tapauksessa.

Hyppynoutoa tehtiin puukapulalla. Ensin ihan perusliike, sitten vinoja heittoja. Hienosti Into osaa aika vinoistakin vääntää itsensä takaisin esteen kautta. Kaukoja tein yhden setin aika kaukaa ja sitten läheltä vähän tekniikkaa vahvistaen. Maasta istumaan nousu on nyt aika tahmea. Tuntui jopa paremmalta pelkällä suullisella käskyllä. Voiko olla, että olen tähänkin saanut aikaan aijaamista, kun olen heitellyt makupalaa ja aika usein vielä suoraan siitä käsimerkin tekevästä kädestä. Ihan kuin Into kyttäisi vähän sitä kättä. Hmmm, tätä pitää vähän tarkkailla.

Vaikka hyvin tarjettiinkin, oli sää liian kylmä agilityyn (aikaa olisi siihenkin ollut). Jottei pettymys olisi Intolle ollut aivan valtaisa, sai se sentään tehdä keinun pariin kertaan.