Oikea pohkeeni venähti karsinnoissa ja on vihoitellut satunnaisesti siitä lähtien. Viime tiistain treeneissä siihen sattui ihan kunnolla ja viikko onkin nyt yritetty ottaa aika rauhallisesti. Edelleen jalka aristaa, mutta eihän sitä agitreenejä voi väliin jättää. Ensiavuksi kävin ostamassa tukevat ja varsin pukevat  kompressiosukat ja testasin niiden toimivuutta tiistain treeneissä Mouhijärvellä. Ja toimivathan ne, pystyin juoksemaan lähes normaalisti.

Treenien teemana oli rytmitys ja valssit. Intohan on sellainen aika raskas jarrutettava. Pelkkä rytminmuutos ei riitä, vaan täytyy vielä aika reippaasti äänellä muistuttaa. Joissain kohdissa silti oli ongelmia, mutta onneksi vaihtoehtoisia ohjauksiakin löytyy. Yksi kohta korvattiin ihmisnuolella, joka toimi tosi hyvin ja pariin paikkaan tein vastakäännöksen, joka toimi erittäin hyvin.  Nyt pitäisi vaan oppia käyttämään sitä ihan käytännössäkin, ts. tajuta ne kohdat, joihin se sopii. Mutta oli varsin kivat treenit!

Keskiviikkona vedin sitten taas tyylikäät polvisukat jalkaan ja suuntasin Tamskin iltakisoihin Eteläpuistoon. Intolla ja minulla oli ohjelmassa kaksi agilityrataa. Ensimmäinen rata tuntui aika helpolta, etukäteen mietin vähän, että miten saan Inton kääntymään pituudelta riittävän tiukasti putkelle ja puomin jälkeinen välistäveto oli myös vähän sellainen arveluttava kohta. Pituus meni inasen pitkäksi, mutta ihan kohtuullisesti Into siitä kääntyi. Puomin jälkeisillä esteillä koin nanosekunnin blackoutin ja meinasin lähteä valssiin yhtä estettä liian aikaisin. Sain tilanteen kuitenkin pelastettua ja rimakin pysyi ylhäällä, vaikka vähän rapsahtikin. Nollalla siis maaliin. Vaikka ei ollut mikään ihan nappirata, riitti nolla sitten vielä voittoonkin asti. Kiva pitkästä aikaa onnistuakin!

Toinen rata tuntui etenkin reunalta katsottuna ensimmäistä kinkkisemmältä. Ei se sitten tutustuessa ihan niin paha ollutkaan. Alku meni ihan kohtuullisesti, mutta sitten aan jälkeinen niisto levisi, putken jälkeinen valssi levisi ja siitä keinun käyttä hypylle, jossa Into sitten lähti maata kiertävälle radalle ja kävi hyppäämässä yhden ylimääräisen hypyn. Loppurata oli sitten taas vähän parempi, mutta tulos siis hyl. Itsekin olin huono, mutta Intokin oli vähän sellainen kuin se hankalana on, eli ei oikein tule ohjauksiin ja hyppää kauheita hehtohyppyjä.

Siinä palkintojenjakoa odotellessa tuli kisoja katsomassa ollut mies juttusille. Koirani (Svantekin oli mukana ja hengaili myös siinä odottamassa) olivat tehneet häneen suuren vaikutuksen ja hän kysyikin niiden rotua. Kun ensin saatiin se asia käsiteltyä, että koirat ovatkin eri rotuisia, totesi mies, että tuollaisen (lähinnä kai viittasi Intoon) hänkin hommaa. On niin mukavan rauhallinen koira. Etenkin verrattuna kuulemma moniin muihin kisapaikalla näkemiinsä. Joo. Ei tainnut sitten sitä meidän rataa nähdä. Tai Intoa narupallonsa kanssa riekkumassa.