Viikonloppu vierähti varsin agilitypainotteisissa merkeissä. Kisasin Tamskin kisoissa lauantaina ja sunnuntaina molempien koirien kanssa,  yhteensä siis kahdeksan starttia.

Into aloitti lauantaina aamusta. Ja hienosti aloittikin, ykkösten ekassa kisassa hieno nolla ja luokan voitto ja sen myötä siirto kakkosluokkaan. Rata oli todella helppo ja ajattelinkin etukäteen, että jos ei tästä nollaa tehdä, niin ei sitten mistään. Eniten jännitystä aiheutti loppusuoralla ollut keinu, mutta tiukan käskytyksen ja rajun haltuunoton ansiosta keinu suoritettiin oikein, aikaa siinä toki paloi.

Inton luokkanousu mutkistikin sitten päivääni melko tavalla. Olin etukäteen suunnitellut hoitavani tiettyjä asioita ykkös- ja kolmosluokkien välissä, mutta nyt sitten päädyinkiin sinkoilemaan kodin ja kisapaikan väliä enemmän ja vähemmän. Ykkösten ja kakkosten välillä poikkesin siis kotona, käytin koiria ulkona ja vein Saaran tennistunnille.

Kakkosten radallakin Into oli ihan asiallisesti kuulolla, mutta itse kämmäsin yhden takanaleikkauksen (en ihan oikeasti osaa näitä) ja siitä hyl. Myös kontakteilla oli havaittavissa pientä lipsumista ja Into ei pysähtynyt ihan niin kuin pitäisi.

Kakkosten ja kolmosten välillä poikkesin taas kotona syömässä, käyttämässä koiria ja hakemassa Svanten.

Svante oli vallan mainio lauantaina. Ekalla radalla saimme jotenkin toisen riman alas, mutta loppurata oikein hyvin, tulokseksi siis 5. Toisella radalla tehtiin sitten varsin sujuva nolla ja sijoituttiin jopa toisiksi. Svanten kanssa oli tosi kiva mennä!

Sunnuntaina sainkin sitten nukkua vähän pidempään, koska paikalle piti raahautua vasta kakkosten aikaan. Into oli hieno! Ensin oli hyppyrata, josta tulokseksi 0-voitto. Hankalalla loppusuoralla tuli vähän kurvia, mutta en sitä olisi paremmin saanut ohjattua, muuten varsin oivaa menoa (ja taas tosi helppo rata). Agiradalla kämmäsin heti alussa ja sain Inton selkäni taakse, josta se meni keinun sivuun (kun piti mennä keinulle), muuten rata oli tosi hieno, kontaktit hyvät ja keppien haku varsin mainio. Tulokseksi siis vitonen ja sillä luokkavoitto. Intoa oli tosi kiva viedä, se oli kuulolla ja kevyt kääntää. Mahtavaa!

Svanten kanssa ei sitten sujunutkaan mikään. Se oli ihan koomassa koko sunnuntain. Ei ollenkaan mukana, teki kauheita kaarroksia ja ei mennyt putkiin. En tiedä, että oliko kaksi peräkkäistä kisapäivää sitten liikaa, talven aikana kun on kisattu varsin vähän vai mistä moinen johtui, mutta kontrasti lauantaihin oli huomattava. Se ei ollut ollenkaan oma itsensä.

Viikonloppua varjosti tieto Inton veljen Troyan kuolemasta. Troya jouduttiin lopettamaan lauantaina toistuvien epilepsia-kohtausten vuoksi. Lämpimät osanottomme Sarille ja koko perheelle. Troya oli hieno koira, joka joutui lähtemään aivan liian aikaisin.