Tänään oltiin taas agilitytreeneissä. Viime viikolla ei treenejä ollutkaan (enkä kyllä olisi päässytkään, kun olin töissä koko illan), eli oli pari viikkoa taukoa. Sehän ei nyt meillä tunnu missään, kun syksyllä tuli pidettyä kevyt neljän kuukauden treenitauko - puhumattakaan nyt jo lähes seitsemän kuukauden mittaiseksi venyneestä kisatauostamme (jonka loppua ei vieläkään näy). Kisoista tulikin mieleeni, että Svante on valittu Tamskin agin SM-kisajoukkueeseen. Ihan varmaksi en osallistumistamme vielä luvannut, pakko saada pari starttia alle, että näkee missä mennään. Mutta ehtiihän sitä sitten - joskus toukokuulla :-o.

Treenit olivat taas sellaiset tasapaksut perustreenit. Tehtiin neljä rataa, joista viimeinen tosi lyhyt. Ongelmia aiheuttivat puomin alla u:n mallisena ollut putki, jonne Svante varsin antiputkihulluna oli vaikea saada. Uskomattomin suoritus oli se, kun se loikkasi putken suulta sen putken yli päätyen puoleen väliin puomin ylösmenokontaktia! Nämä nyt ovat vaan niitä kohtia, joissa ohjaukseni on oltava todella selkeää ja täsmällistä.

Toinen hankala kohta oli sellainen siivekkeen ympäri pyöräyttäminen, jossa itse seison melkein paikallani. Tämäkin jo ennestään tiedossa ollut heikkous, jota pitäisi vaan treenata. Svanten vauhti hiipuu, kun minä en liiku ja sitten yritän jotenkin yliohjata ja saan sen sinkoilemaan ihan väärille esteille.

Kontakteilla oli taas palkat valmiina, ne ihan hyvin. Kerran puomilla karkasi palkalle (teki toki erinomaisen kontaktin ensin), josta huomautus ja korjaus. Nyt kontaktit olivat melko nopeita, se hiipparointi on jäänyt melkeinpä kokonaan pois. Jännä nähdä, mitä kontaktien kanssa käy kun taas aletaan kisaamaan. Onko Svante onnistunut unohtamaan pahat kontaktitapansa tämän tauon aikana (jos ei tämäkään tauko riitä, niin sitten ei kyllä mikään!). Voi kun olisi kiva päästä jo kisaamaan! Toisaalta vähän jännittää ja pelottaakin, että tuleeko siitä enää mitään vai olenko ihan pihalla. Noh, aika näyttää.

Intokin pääsi mukaan treeneihin. Oli treenikavereiden mukaan kasvanut hurjasti,ovat kaksi viikko sitten sen viimeksi nähneet. Kasvaahan se toki, itse sitä vain ei tahdo huomata kun joka päivä katselee. Inton kanssa ei ihmeempiä tehty, vähän sivulletuloja ja sitten kun sain sopivan uhrin pitäjäksi, niin oikein vauhdikas luoksetulo. Nyt Into odotti kiinni sidottuna, kun treenasin Svanten kanssa. Oli kohtuullisen kiltisti, mitä nyt kaatoi vesikipon ja sitten pyöritteli sitä märkää kippoa siellä maneesin hiekassa. Kiva sotku.

Ennen agitreeneihin lähtöä tein Inton kanssa taas merkkiä jonkun kerran. Nyt se keksi oikein kivan ja nopean tavan päästä palkalle - menemällä merkin _yli_. Otin sen sitten hihnaan ja tehtiin remmissä muutama kerta vähän rauhallisemmin. Ne ihan OK.