Tiistaina Mouhijärvelle agilitytreeneihin. Saatiin Anu ja Luu matkaseuraksi.

Rata tuntui inhalta, monta kohtaa joihin en oikein keksinyt hyviä ohjauksia ja ne jotka keksin tiesin etukäteen haastaviksi.

Heti alussa hinkutettiin esteelle neljä tullutta leikkausta. Tässä törmäsimme Inton kanssa meille aika epätavalliseen ongelmaan. Into kääntyi leikkauksella liian tiukasti. Sitten olisi pitänyt osata tehdä sellainen leikkaus, että lentää vähän enemmän. Hyvänen aika sentään, pitääkö niitä vielä pystyä säätelemäänkin jotenkin, eikö se nyt riitä, että koira kääntyy oikeaan suuntaan!?! No, sain Inton lentämään vähän pidemmälle ja näin linja ohjasi sen oikeaan putkeen.

Siitä muutama seuraava este ihan OK, sitten seisoin kerran ihan Inton linjalla ja työnsin sen putken väärään päähän ja sitten säädettiin taas yhden leikkauksen (muistaakseni este nro 14) kanssa. Tähän oli aika pitkä kuljetus ja jotenkin vähän yliohjasin ja sain Inton pyörimään ja kyselemään (eipä sitäkään ole kauhean usein nähty!). Hypyltä 16 piti kääntyä tosi tiukasta takaisin putkeen. Tässä Into livahti muutaman kerran putken ohi (oletan, että takana ollut aa vähän veti). Flipillä tai jollaisen sen tapaisen yrityksellä sain sen sitten putkeen. Putken jälkeiset hypyt menivät hämmentävästi heti oikein ja oikeastaan siitä ihan OK koko loppurata. Viimeisenä esteenä olleille kepeille oli aika pitkä kuljetus ja itse olin yllättäen taas tiellä. Into joutui tekemään kauhean kurvin, mutta väänsi silti itsensä oikein sisään jyrkkään umpikulmaan. Jos Into jotain agilityssa osaa, niin kepit se hakee mistä ja miten vaan!

Juuh, olipa aikamoista. Parempiakin ollaan oltu, mutta oli siellä niitä kuuluisia ihan hyviä pätkiäkin joukossa. Into oli ihan kiltti ja kuuliainen, minä sitten vähän huonompi.