Lomat on lusittu ja Kreikan lämmöstä palattu kotiin. Matka oli tosi kiva, mutta mukava se on takaisinkin tulla. Lapsia, koiria ja omaa sänkyä alkoi jo tulla vähän ikävä. Vielä näin jälkeenkin päin isot kiitokset Pialle Inton hoivaamisesta, se oli oikein kokonaisvaltainen hoito, kun jumittuneet kulmahampaat saatiin pois ja Into oppi nukkumaan yöt ilman kello neljän pissatusta :). Ja vähintää yhtä isot kiitokset myös Anulle, joka oli meillä huolehtimassa isoista pojista ja Valmasta, Valman ja Tuitun lähentyneistä suhteista voi lukea Anun blogista lisää ;-).

Eilen illalla olikin sitten taas Saaran ja Ansan tokokoulutuksen vuoro ja siinä odotellessa tuli sitten testattua, että osaako se Into enää mitään. Seuraamisessa oli vähän hakemista, vauhtinouto oikein hyvä, kaukot edelleen muistissa ja odottaakin osattiin. Uutena juttuna kokeilin kaukoissa seisomasta maahan menoa ja ihan kivasti sain ohjattua Intoa oikealle liikeradalle, tosin heti kun on vähän oudompi kuvio, niin menee helposti säheltämiseksi, mutta se kai nyt on ihan ymmärrettävääkin.

Sitten oli Svanten vuoro, Svante sai tehdä myös seuraamista, jossa paikka oli aiha hyvä, mutta poikittaahan se. Sitten otettiin muutama suora luoksetulo sivulle asti ja nyt tuli loppuun asti kivasti. Svantehan on nyt vasta keväällä opetellut tulemaan luokse suoraan sivulle, ennen tullut eteen. Muuta ongelmaa suorituksessa ei ole, mutta Svante alkaa jo pari metriä etukäteen vähän poikittamaan ja hakemaan sitä sivulle pyörähdystä, jonka seurauksena vauhti hidastuu. Mutta eilen oli jo parempi. Noita pitää vaan tehdä paljon, että rutiini kasvaa. Ruutua otettiin vain ruutuun kutsuina, siinä ei ongelmaa. Kaukoissa taas meinasi maasta seisomaan jumittaa, mutta muuten oikein hyvin.

Into pääsi sitten vielä lopuksi ottamaan vähän ruutua (siis kosketusalustaa, joka ruudussa), ihan OK. Saatiin muutama oikein nopeakin suoritus aikaiseksi.

Tästä se taas lähtee :).