Viski saapui torstai-iltana ilahduttamaan meitä. Se on ollut monesti aiemminkin meillä hoidossa, mutta viimeisimmästä visiitistä taitaa olla jo lähemmäs pari vuotta aikaa. Vähän siis etukäteen jännäsin, että miten Viskin ja Svanten yhteiselo (lähinnä lenkeillä, muuten on helppo pitää erillään) sujuu. Viime kerrallakin pientä jännitettä oli, mutta silloin pärjäsivät ihan hyvin yhdessä ja saatoin laittaa koko porukan tarhaankin yhtä aikaa.

Noh, hetu eilen illalla päätin tarttua härkää sarvista ja ottaa koko porukan (Ansaa lukuunottamatta) pihaan yhtä aikaa. Sen tiedän, että Oivan ja Elviksen kanssa ei kukaan onnistu riitaa saamaan aikaiseksi ja Intosta Viski on vain ihana (potentiaalinen riehu-kaveri). Svante oli se kysymysmerkki. Pientä pörinää esiintyikin, mutta ei mitään sen kummempaa. Viski tosin jännästi pyrki omimaan minua, seisoi vain vieressäni ja siitä kyttäsi Svantea. Tähän tietenkin puutuin, samoin kaikkiin muihin kyttäämisiin ja jäykistelyihin.

Lupaavasta iltakokeilusta johtuen otin kaikki pojat tänään aamulenkille tuonne takapellolle (ah sitä kuran määrää!) ja ihan kunnialla selvittiin. Hyvä homma, pystyn nuo aamulenkit ja muutkin pikkulenkit hoitamaan koko porukan kanssa kerralla, iso helpotus.