Tänään oltiin taas paimentelemassa. Plääh, en oikein tiedä että mitä ajatella. Ehkä vähän paremmin nyt meni kuin viimeksi, mutta aika kaahottamista se oli taaskin. Into menee niin lujaa, että minulla ei ole mitään mahdollisuuksia pysyä mukana.  Tänään saatiin sentään pieni pätkiä sinne päin, mutta vaikeaa oli silti. Mutta intoa on. Ja paljon. Se kai on sentään ihan hyvä asia :). Veli  Viljo oli taas aivan käsittämättömän hyvä  ja loistava. Ei voi kuin ihailla. Illan menetyksiin kuuluu Inton katkipoikki purema hyvä (ja kallis) nahkahihna...

Saima oli mukana katselemassa paimennustreenejä ja sai osansa paikalla hyörineitten pikkuötököiden (polttiaisia tai mitä lie) hyökkäyksestä ja nyt on koko otsa ihan täynnä punaisia pilkkuja. Näyttää siltä, kuin olisi joku rokko iskenyt ;-).

Päivän muuna ohjelmana on ollut vähän tokoilua. Aamulla hitunen seuraamista, joka oli taas ihme seilaamista, eteentuloja (hyvin!) ja muutama ruutu (hienosti!). Alkuillasta otettiin sitten noudon luovutuksia, joissa Into ärsyttävästi pomppasi aina ylös kun olin ottamassa kapulaa. Tästä ärähdin aika tiukasti ja sitten alko sujumaan. Sitten otettin pari hyvää vauhtinoutoa ja vähän hinkattiin kaukojen istumasta maahan ja maasta seisomaan menoja.