Maanantain agitreenit jäivät väliin, kun työpäivä venähti 15 tunnin mittaiseksi. Kotona olin siis ilman agilityakin vasta lähempänä puolta yötä...

Tiistaina sitten päästiinkin taas treenaamaan normaalisti. Illan teemana oli viski-leikkaukset jotka siis ovat sellaisia tosi tiukkoja leikkauksia. Hämmentävää kyllä Intolle nämä leikkaukset olivat tosi helppoja, näissä ei ollut oikeastaan minkäänlaisia ongelmia. Ongelmia oli kyllä sitte muuten niillä radan ns. normaaleilla osuuksilla.

Ihan alussa juurikin tällaisen leikkauksen jälkeisessä kohdassa Into hakeutui aina sinne seinän vierelle kasatulle (siis lattialla palasina) puomille. Vaikka Maria meni istumaan siihen päähän, tunki Into silti Marian ja seinän välistä väkisin sinne "lautakasalle". Noh, tästä kun selvittiin, niin piti mennä kepeille aika inhottavasta avokulmasta. Ensin Into haki toiseen väliin, mutta kun sain käskytyksen kohdilleen haki kepit hienosti ja pujotteli myös hyvin loppuun asti, vaikka kepit olivatkin kohti seinää ja itse vielä irtaannuin aika voimakkaasti.

Toinen hankala kohta oli sitten juuri ennen tällaista leikkausta, jossa oli putki tyrkyllä ja sinnehän sitä sitten mentiin kerta jos toinenkin. Tässä Into olisi kyllä mennyt oikein, mutta ohjaaja oli ihan surkea. Työnsin Inton aina sinne putkeen joko ylävartalolla (mahdanko ikinä oppia, että Into singahtaa tasan sinne minne hartialinjani osoittaa) tai sitten omalla liikkeelläni. Rata loppui aahan, jossa Into ensin pysähtyi vasta maahan, uusintaotolla hyvä kontakti.

Eli itse asia, ne viski-leikkaukset, sujuivat meiltä siis yllättävän hyvin ja helposti. Muutenkin oli oikein hyvät ja onnistuneet treenit, vaikka toki niitä ongelmiakin oli. Into kyllä osaisi, vielä kun saataisiin ohjaajakin jotenkin oppimaan...