Elämä on melko hektistä tällä hetkellä. Koko ajan on kiire johonkin suuntaan ja jonkin sorttinen harrastusburnout väijyy olkapäällä.

Viime viikolla ehdin viimein toimittamaan Svanten pissanäytteen eläinlääkäriin. Svantella on ollut satunnaista virtsantiputtelua ja koska edellisellä käynnillä todettiin eturauhasen olevan OK oli tulehdus sitten tietenkin se toinen vaihtoehto. Näyte oli kuitenkin ihan puhdas ja lääkäri ehdotti, että kuvataan Svanten selkä. Josko se etujalan biceps-jänteen tulehdus onkin seuraus ja vika on selässä. Iski totaalinen paniikki pariksi päiväksi. Perjantaina selkä sitten kuvattiin. Saatiin onneksi kuvattua ilman rauhoitusta. Ja taas tuli ensin suuri helpotus, kun ranka oli täysin kunnossa. Ei niin minkäänlaisia muutoksia. Itse olin etukäteen arvellut, että tuon ikäisellä ja tuollaisessa käytössä olleella koiralla jotain pientä olisi, mutta ranka oli varsin kaunis. Huono uutinen oli sitten se, että yhdessä nikamassa (jotenkin siellä sisällä tai jotain) näkyi jotain pientä tiivistymää. Tässä on olemassa myös se mahdollisuus, että kuvia ylitulkitaan. Asemalle oli juuri tullut uusi digitaalinen rtg-laite ja Svanten oli neljäs koira, joka sillä kuvattiin. Kuvien laatu on tavallisiin rtg-kuviin verrattuna niin hyvä, että lääkäri sanoi suoraan saattavansa nähdä jotain mitä oikeasti ei ole. Joka tapauksessa hän halusi lähettää kuvat Aistiin katsottaviksi ja nyt sitten vaan pureskellaan kynsiä ja odotetaan. Kun kysyin, että mistä siinä voisi olla kysymys, oli vastaus että esimerkiksi tulehdus tai kasvain :(.

Olen nyt yrittänyt pysyä rauhallisena, Svantehan ei itse ole oireillut oikeastaan mitenkään. Tähän tutkimusruljanssiin päädyttiin, kun arasti etujalkaansa hieronnassa. Muutenhan se menee kuin viimeistä päivää (tai menisi, mutta on nyt levossa vielä viikon verran). On jotenkin todella vaikea uskoa, että kyseessä olisi jotain todella vakavaa. Vaan väkisinhän se mielen päällä koko ajan on ja ikuisena pessimistinä sitä tietenkin pelkää aina pahinta. Hyvää oli kuitenkin se, että rakenteellisesti koira on edelleen tuonkin ikäisenä täysin kunnossa. Nyt on kuvattu selkä, kyynärät ja olat ja niissä ei mitään vikaa. Tämä on helpottava tieto siinäkin suhteessa, että Svanten lapsia on maailmalla ihan kiva liuta. Tuo ongelma on eläinlääkärin arvion mukaan joko traumaperäinen tai sitten tosiaan jonkinlainen tulehdus. Ei kuitenkaan mitään perinnöllistä.

Treenailtukin on. Tokoa jonkin verran ja lauantaina hakua. Hakuilu oli taas aika takkuista, mutta jokunen hyväkin pisto saatiin. Tokossa ei suurempia ongelmia ole ollut. Tunnaria on yritetty tehdä nyt joka treenissä ja se on sujunut tosi hienosti. Ehkä se piirinmestaruuskoe oli vain joku työtapaturma. Kaukoja on pyritty treenaamaan erilaisissa häiriöissä. Välillä Into paineistuu, välillä menee hyvin. Sunnuntaina kokeiltiin Annen ja Lotan esimerkkien innoittamina temppurataa, jossa kenttä oli kylvetty täyteen merkkejä, leluja ja kapuloita. Into tekin vähän helpotetun version ja selvisi hienosti. Meni mm. hienosti ruutuun, vaikka matkalla oli hirveä määrä leluja ja kapuloita ja lisää leluja vielä heiteltiin häiriönä.