Itsenäisyyspäivä aloitettiin hakutreeneillä Pinsiön metsissä Anun, Pian ja Hannan kanssa.

Intolle viisi pistoa, neljä maalimiestä ja yksi tyhjä. Etukulmiin löydöt, sitten oikealle tyhjä, joka nyt oli sellainen roiskaisu, mutta kääntyi kyllä sitten aluetta eteenkinpäin. Menin itse sinne sisään vastaan. Sitten vasemmalle löytö ja viimeinen oikealle. Etenkin viimeinen pisto oli tosi hieno. Eteni suoraan alueen takarajalle, kääntyi etenemään oikeaan suuntaan ja nosti maalimiehen. Tässä ei ollut edes mitään hajuvanaa apuna, kun maalimies oli kiertänyt takakautta. Muutenkin Into oli vallan pätevä, nyt pitäisi vaan se ilmaisu opettaa...

Hakutreenien jälkeen pikku lenkki Anun ja koirien kanssa metsässä (Svante löysi Luun metsään jääneen Cuzin, siihen voi kyllä näissä hommissa luottaa) ja sitten otin vielä pikaiset tokoilut siinä koulun (?) pihalla.

Rakentelin ensin ruudun ja ohjatun valmiiksi ja sitten Into kehiin. Ensin ruutu, ekalta merkiltä palkka, toiselta ruutuun asti. Meni tosi hyvin ja paikka ruudussa hyvä. Sitten samalla tyylillä ohjattu, ekalta merkiltä palkka, toiselta noutoon. Annoin lopulta hakea molemmat ja palkkasin vauhdista.

Kaukoja kisamainen sarja. Piirsin maahan merkin jättökohtaan, jotta näen paljonko liikkuu. Seiso-istu Into ei tee ihan kunnolla taakse, mutta kun taas istumasta seisomaan noustessa siirtää takajalkoja taakse, oli se sarjan loputtua oikeastaan sentilleen samassa kohtaa kuin mihin jätin. Hyvä! Liikkumattomuutta tärkeämpää oli hyvät, nopeat ja täsmälliset asennot. Asenne oli nyt juuri oikea.

Tunnarissa paljon kapuloita melko tiiviissä muodostelmassa, oma keskellä. Nyt teki heti kerrasta tosi hyvin. Toki oli helpompikin, kun olin itsekseni treenaamassa ja väärät olivat siis hajustamattomia. Mutta hyvä näin.

Lopuksi vielä pikkupätkä seuraamista, joka tuntui taas oikein hyvältä. Jonkin verran rytmin muutoksia ja käännöksiä.

Onnistuneet ja nopeat treenit, eniten taisi aikaa mennä ruudun ja ohjatun rakentamiseen ja sitten taas merkkien pois keräämiseen.