Jossain hetkellisessä mielenhäiriössä olin tullut ilmoittaneeksi Svanten Turkuun agilitykisoihin tänä sunnuntaina. Ohjelmassa oli kolme starttia, kaksi agilityrataa ja yksi hyppyrata.

Ensimmäinen agilityrata on varsin helppo, ei oikeastaan mitään ohjauksellisesti hankalaa. Kaikki kontaktit olivat radalla ja Svante teki varsin ruman puomin ja aan. Tuloksena vitonen, jonka itse oletin tulleen aalta, mutta tuomarisihteerin lapun mukaan se tulikin puomilta. Väittäisin kyllä, että puomin kontaktin Svante (vahingossa) teki, aasta en olisi ollenkaan niin varma. No, niin tai näin, surkea esitys ja kadutti koko kisoihin lähtö ekan radan jälkeen.

Toinen rata oli hiukan teknisempi ja kahden kohdan ohjausta mietin pitkään. Toinen oli puomi ja sen jälkeiset kaksi hyppyä (rinnakkain siellä puomin jälkeen) ja toinen aan alla ollut putki, jonne mentiin keinulta. Putki oli uun mallisena ja päädyin ottamaan sen ulkokautta vaikka siihen sisältyikin riski, että Svante kääntyy putken suulta väärään suuntaan. Ajattelin kuitenkin, että saan keinulla (jonne voin jättää Svanten) sen verran etumatkaa, että ehdin ottamaan Svanten hanskaa sieltä putken suulta.Tämä päätös saneli myös sen, että ne puomin jälkeiset hypyt piti ottaa valssaten, jotta pääsin keinun oikealle puolelle. Puomin alastulollekin päädyin sitten lopulta valssaamaan. Kontakti olikin varsin erinomainen ja sain Svanten hyvin oikealle hypylle. Sitten lähdin itse tekemään valssiin vähän turhan laajaa kaarrosta ja melkein kompastuin puomiin (ja oletin, että hylkäännyimme, kun käytännössä loikkaisin pienesti puomin yli) ja tässä Svante sitten ilmeisesti pudotti riman. Keinu ja sen jälkeinen putki menikin sitten hienosti, samoin kuin koko loppurata, aalle tultiin suoraan ja kovaa ja siitä jatkettiin niinikään suoraan pituudelle, mutta silti Svante tekin varsin hyvän kontaktin. Tältäkin radalta siis vitonen (oletan että rimasta, lappuun ei ollut syytä merkattu).

Viimeisenä sitten hyppyrata, jossa vaikeita kohtia olivat molemmat putkeen viennit, mentiin ihan pimeästä kulmasta. Rata alkoi pitkällä suoralla hyppy-pituus-hyppy, josta käännyttiin 180 astetta putken pimeään kulmaan (tämä suora meni siis putken takaa). Itse päädyin tekemään valssin ennen putkea ja siinä tuli sitten rima alas, kun Svante lähti yllättävänkin kovaa ja sen valssin kanssa tuli himppasen kiirus. Toiselle putkelle mentiin kepeiltä, joille niillekin meno oli aika hankala lähes täysin suora avokulma. Kepit menivät ikään kuin putken taakse ja sieltä piti sitten saada koira taas ihan pimeästä kulmasta putkeen. Me Svanten kanssa hyödyimme tuosta kohdasta, Svanten kepeille menoa kun ei tarvitse mitenkään varmistella tai linjaa helpottaa ja lisäksi se pujottelee täysin itsenäisesti ja saatoin irrottautua sivusuunnassa melko pitkälle ja näin tavallaan vain kutsua ja heittää sen putkeen ilman ylimääräisiä vekkejä tai pyörityksiä. Loppurata oli sitten hyppy pyöritystä ja loppusuoralla jouduin pussin jälkeen leikkaamaan takana (jota teen äärimmäisen harvoin), mutta sekin onnistui ihan hyvin. Radalta siis (taas) vitonen, ja suureksi hämmästyksekseni miinusajalla, mineillä ja medeillä kun oli ollut aika suuria vaikeuksia ehtiä aikaan, joten en uskonut meidänkään ennättävän, mutta toisin kävi.

Kaikilta radoilta siis vitonen, ensimmäinen rata oli ihan surkea, mutta kaksi ihan hyviä. Svante on siitä hassu koira, että se vain paranee kisapäivän myötä. Nytkin vauhti vain kasvoi, mitä pidemmälle mentiin, taitaa olla sellaista hitaasti lämpiävää sorttia.

Mutta olipahan märkä ja kurainen päivä: koirat, kengät, vaatteet, auto ja kaikki muukin mahdollinen olivat niin hirveässä hiekassa ja ravassa päivän jälkeen, ettei ole tosikaan. Muistuikin heti elävästi mieleen, että miksi en ole ainakaan pariin vuoteen tuolla Piipanojan hallilla kisannut.

Svanten taitava tytär Ritu oli tänään jatkanut huimaa tahtiaan agilitykisoissa, tänään kaksi nollaa (sijoituksilla toinen ja viides) ja näin SM-nollat sen kun lisääntyvät ja nyt on sitten tuplanollakin plakkarissa, onnea Heli ja Ritu!