Toisinaan sitä aina tulee kyseenalaistettua tätä harrastamisen mielekkyyttä. Eilen oli taas sellainen ilta. Ensin ajat suurinpiirtein henkesi kaupalla liukkaudessa ja lumimyrskyssä jonnekin periferiaan. Sitten treenailet siellä tunnin hevosenpaskan seassa ja sitten taas ajelet kotiin rystyset valkosina rattia puristaen. Kotona olet vähän ennen puolta yötä oikein virkeänä ja levänneenä. On se hienoa .

Vaan kyllä tuo eilenkin kannatti. Into oli ihan kohtuullisen pätevä. Tommin radat olivat pitkästä aikaa melko helppoja ja väljiä (isot estevälit). Kontakteista radalla oli aa ja puomi. Kepeille mentiin ensimmäisellä pätkällä jyrkästä avokulmasta ja toisella jyrkästä umpikulmasta.

Ensimmäisellä radalla Into pudotti jokusen riman. Kunnon huomautuksen jälkeen tuli selkeästi huolellisemmaksi. Kontakteilla oli lätkä ja nämä ihan OK. Vähän hitaat, mutta luotan, toivon ja oletan, että vauhtikin kasvaa varmuuden myötä. Kepit haki vaikeasta avokulmasta hienosti, pitää vaan muistaa antaa Intolle riittävästi tilaa

Toisella pätkällä puomilta ensimmäisellä kerralla livahti. Tuli kyllä alas ja alustalle, mutta ei odottanut lupaa jatkamiseen. Puomin jälkeistä hyppykuviota (hypyt melkein 90 asteen kulmassa toisiinsa) kokeilin parillakin eri tavalla. Ensin ihan perinteisesti vaan kierrättämällä ja sitten niin, että tein siihen sellaisen jaakotuksen tapaisen, eli heitin koiran selän kautta hypyltä toiselle. Jälkimmäinen ehkä vähän riskialttiimpi muuten, mutta siinä Into ei vilkaissutkaan puomia, jonne ei pitänyt mennä. Sen sijaan piti mennä putkeen melko pimeästä kulmasta ja tämä oli jostain syystä Intolle vähän hankala. Yllättävää, sillä putket se yleensä kyllä hakee (vähän turhankin hyvin ja silloinkin kun ei pitäisi). Todennäköisesti lähdin itse ryysimään eteenpäin vähän liian hanakasti ja Into lähti sitten liikeeseeni mukaan. Aan jälkeinen sylkkärillä kääntö onnistui myös ihan kivasti.

Ihan hyvät treenit. Ei mitään supersuorituksia, mutta ihan mukavaa menoa.