Tänään oli Ylökkin kisat Hämeenkyrössä; ykkösille kaksi starttia, muille yksi. Alunperin olin menossa Viskin kanssa ja päätin sitten ilmoittaa Svantenkin, mutta koska Viski vähän yski edellisellä viikolla päätti Pia (viisasta kyllä) perua sen osallistumisen ja niinpä ohjelmassa olikin sitten vain yksi rata Svanten kanssa.

Nämä yhden startin kisat ovat jotenkin sellaisia, että niihin on vähän vaikea suhtautua, enemmän sellainen treenifiilis (näin ei tietenkään saisi olla, mutta jostain syystä on). Olinkin kotoa lähtiessä vähän sellaisella vasuriasenteella liikenteessä, että mennään nyt kun tuli kerran ilmoitettua. Yllättävästi sitä sitten kuitenkin pääsi kisafiilikseen ja niin pääsi Svantekin, se oli nimittäin taas tosi hyvän tuntuinen. Tunsin heti lähdössä, että nyt on hyvä vauhti päällä ja ohjaussuunnitelmani valui radan edetessä kuin vesi siivilästä. En todellakaan ehtinyt tekemään niitä juttuja joita olin suunnitellut tekeväni. Loppusuoralla homma sitten hajosi lopullisesti ja ensin kaarrotettiin sinne ja tänne ja ennen viimeistä hyppyä Svante taisi tehdä ainakin kaksi pyörähdystä ja itse olin ihan seisovilla jaloilla ja jotenkin ihmeen kaupalla sain koiran punnerrettua sen viimeisen hypyn yli ja vielä ilman kieltovirhettä. Aikaahan tuossa hukattiin todennäköisesti jopa sekunti ellei parikin (omasta mielestä siinä meni ikuisuus), mutta siitä huolimatta ehditiin ihanneaikaan ihan helposti ja näin on taas yksi SM-nolla plakkarissa. Linjamme jatkui siis samana kuin viime viikonloppunakin; ei tyylillä tai taidolla vaan silkalla tuurilla ;-). Muu rata (loppusuoraa lukuunottamatta) oli kyllä omastakin mielestäni tosi hyvä ja mikä parasta, erinomaiset kontaktit. Kyllä Svante on vaan hieno koira! Vielä kun ohjaajakin osaisi...