Takana aika aktiivinen viikonloppu.

Perjantaina olin perinteiseen tapaan navetalla treenailemassa Inton ja Viskin kanssa. Viski sai aloittaa. Tein paria aika pientä pätkää, toinen suoraviivainen ja vauhdikas, toinen vähän vääntävämpi. Meni oikein kivasti. Kepit sujuivat taas hyvin. Nopeammalla pätkällä meinasi ehtiä vähän kyselemään, mutta kun itse liikuin rohkeammin, sujui sekin hyvin. Ahtaissa väleissä täytyy olla oman liikkumisen kanssa kyllä toooosi tarkkana, rimoja tulee heti, jos rytmi hajoaa.

Into ensin vähän tokotteli, lähinnä seuraamista ja ruutua. Ei mitään uutta kummankaa suhteen. Agia Into otti varsin pikaisesti, vinokeppejä pariin otteeseen ja sitten putken ja hypyn kautta puomille.

Perjantai-iltana Viski sitten hylkäsi meidät ja lähti takaisin omaan kotiin.

Lauantaina lähdimme Saaran kanssa aikaisin aamulla kohti Keuruuta ja koiranäyttelyä. Yöllisen lumisateen jäljiltä keli oli aika onneton ja tiet kamalassa kunnossa. Perille kuitenkin päästiin. Näyttelypaikka oli varsin ahdas ja kuuma, onneksi oli matkassa vain tuollainen kainaloon napattava kääpiöeläin. Ansa ei ollut oikein tuomarin mieleen ja sen ERI-putki katkesi ja tulokseksi tällä kertaa vain H. Arvostelussa ei erityisesti moitittu mitään, mittasuhteisiin homma kaatui. Ansahan on varsin lyhyt, eli vähän sellainen parson-tyyppinen.

Näyttelystä kotiin ajaessa iski ihan hirveä päänsärky, mutta kotiin onneksi päästiin. Hetken vedin silmät kiinni henkeä ja söin ja sitten navetalle vara-Irmaksi vetämään parille ryhmälle treenit. Kolmannen tunnin treenasin sitten Inton kanssa. Nyt tokoteltiin vähän enemmänkin, eli ensin seuraamista, sitten kaikkia jääviä, noutoa metallilla, ruutua ja kaukoja. Agissa kokeiltiin ensimmäistä kertaa keinua, joka ei ollut Intosta yhtään kiva. Johtuiko sitten keinukokeiluista vai mistä, mutta sitten Into ei suostunut menemään aalle, joka ei ennen kyllä ole ollut mikään ongelma. Niinpä (viisasta tai ei) hilasin sen puoliväkisin aan harjalle pariin kertaan, alastulossa ei ollut ongelmia. Lopuksi sitten meni aata ihan hyvin, kerran jopa karkasi sinne, kun oltiin menossa ihan eri suuntaan. Lisäksi näitä tuttuja juttuja, eli puomia, keppejä ja vaihteeksi taas rengasta, jossa nyt osui (onneksi) oikeaan reikään.

Sunnuntai valkeni varsin myrkyisänä, mutta hurjista sääolosuhteista huolimatta suuntasimme Pian kanssa Helsinkiin agilitykisoihin. Ohjelmassa kaksi rataa Viskin kanssa.

Ensimmäisenä oli hyppyrata, joka oli todella helppo. Siinä mentiin kenttää päästä päähän suoraa. Ongelmaksi Viskin kanssa muodostuikin se, että minä en pystynyt juoksemaan niitä suoria ihan samaa tahtia kuin Viski. Hylly tuli viidennellä esteellä, rata alkoi suoralla hyppy-pituus-suora putki ja sitten varsin loivasti vasemmalle kaartaen hyppy ja sitten hyppy ja 180 astetta takaisin ja hyppy. Etukäteen ajattelin, että minun täytyy saada Viskiltä vauhtia pois, kun se ampuu sieltä putkesta, muuten pudottaa sen nelosen. En siis voinut olla sen edellä liikaa. Nelonen menikin hyvin ja kuvittelin Viskin jatkavan samaa linjaa vitoselle ja lähdin ilmeisesti itse jo vähän ennakoimaan valssia, johon Viski reagoi niin, että se menikin vitosen ja kutosen välistä ja hyppäsi kutosen sitten väärään suuntaan.

Toinen rata oli agilityrata ja jonkin verran vaikeampi, mutta ei toki mitenkään hankalan oloinen. Tämä alkoi melkein suoralla hyppy-rengas-hyppy-aa. Tässä en uskaltanut mennä renkaasta ohi ottamaan vastaan, sillä Viski saattaa tulla sivusta, joten seisoin renkaan rinnalla ja siitä lähdettiin. Alku menikin hienosti ja Viski irtosi aalle tosi hyvin ja teki aivan superin kontaktin. Sitten hyppy ja 180 astetta kepeille, jotka haki myös loistavasti. Keppien jälkeen oli hyppy, jonka takana vähän ansana se rengas. Viski nykäisi hypyn jälkeen eteen ja kuvittelin sen bonganneen renkaan, joten käskin ja lopetin oman liikkumiseni sillä seurauksella, että vedin Viskin ohi siitä vasemmalla olleesta hypystä (jonne siis piti mennä) ja siitä se sitten ampui siellä takana ansana olleeseen putkeen (jonne meni noin 50% kaikista koirista). Olisi pitänyt vain itse käskyttämisen lisäksi jatkaa rohkeasti liikettä oikeaan suuntaan. Puomin kontakti oli myös hieno, mutta siitä karkasi ilman lupaa ja jos ei olisi jo ollut hyllyä alla, olisi tässä tullut toinen. Keinulle mentiin suoraan putkesta ja vähän etukäteen pelkäsin, että saanko sen himmaamaan siihen, mutta onnistuin. Keinu oli itseasiassa (varmaan vähän vahingossakin) aika hieno, tuli lujaa ja veti melkein päässä liinat kiinni. Keinulta mentiin hypylle ja siitä 180 astetta suoraan putkeen ja loppusuorana oli sitten pituus ja hyppy ihan suorassa linjassa. Etukäteen olin ajatellut tunkevani itseni sinne ulkopuolelle, mutta kun oli jo  hylly alla, niin kokeilin riskillä heittää Viskin sinne hypylle ja sitä kautta putkeen. Onnistui hyvin ja olin sen edellä loppusuoralle tultaessa ja näin sain sen tulemaan suoraan (eikä hakemaan ansana olleeseen putkeen).

Ärsyttää nyt nuo kämmäilyt, tuntuu että perusasiat on Viskin kanssa saatu kuntoon; rimat pysyvät aika kivasti, kepit sujuvat, kontaktit ovat OK. Tuntuu tylsältä keräillä noita hyllyjä, mutta kai se on vähän kuten Piakin sanoi, että täytyy vaan kisata ja opetella myös sitä kisaamista Viskin kanssa. Sunnuntain radoillakin meno tuntui sellaiselta helpolta ja vaivattomalta ja siitä puuttui kokonaan se tappelufiilis, mitä aina toisinaan on Viskin kanssa esiintynyt. Ripaus vielä tuuria, niin luulisi niitä tuloksiakin syntyvän.