Koska huonon tuuri määrä on vakio, ainakin joidenkin kohdalla ja Inton anturasta puuttuu pala, olemme viettäneet viime ajat hiljaiseloa. Koska kyseessä on se ylin antura, ei vamma haittaa Intoa mitenkään, mutta se tuppaa aukeamaan yhtään äkkinäisemmissä liikkeissä. Verta vuotavaa kilpailijaa ei varmaankaan katsottaisi hyvällä silmällä lauantain tokokisoissa, joten olemme nyt yrittäneet ottaa mahdollisimman rauhallisesti, että saataisiin vekki kunnolla arpeutumaan. Käytännössä tämä tarkoittaa lenkkeilyä tasaisella alustallaa (tiellä) ja hihnassa ja melkein totaalista treenaamattomuutta. Siis ideaali valmistautuminen tokokisoihin . No, näillä on mentävä ja onneksi koira nyt ei oikeasti ole mitenkään sairas tai vammautunut, eli sikäli valittaminen on turhaa.

Jotain pientä on kuitenkin yritetty värkkäillä. Eilen kotipihassa otettiin yksi tunnari, joka meni oikein hyvin. Lisäksi pieniä pätkiä seuraamista ja jäävistä seisomista ja istumista. Maahanmenoa en liikkeestä uskalla ottaa. Kaukoissa maahanmeno on sen verran rauhallisempi, että sitä voitiin tehdä. Kaukoissa saatiin vähän jumiakin aikaiseksi kun ihan Inton takaa tietä pitkin kulki koira ja Into otti siitä vähän painetta. On kyllä jännä ja kurjakin tuo paineistuminen kaukoissa. Missään muussa liikeessä Into ei ole yhtä häiriöherkkä ja voisi varmasti tehdä esim. jonkun noudon tmv. vaikka minkälaisissa olosuhteissa. Kaukoissa se menee helposti epävarmaksi, etenkin jos selän takana tapahtuu jotain. Nämä ongelmathan alkoivat silloin yli vuosi sitten, kun kokeessa viereisen kehän (iso musta) koira karkasi meidän kehään ja sai erittäin kovaäänistä palautetta (miespuoliselta) ohjaajaltaan. Ja tämä tapahtui juuri siis kauko-ohjauksen aikana. No, asiaa on työstetty ja työstetään edelleen. Välillä vaan tulee näitä takapakkeja.