Niin se aika rientää, pikkumies täytti tänään jo kahdeksan kuukautta. Perinteinen punnitus heilautti vaa'an viisarit 13,7 kilon kohdalle, korkeutta en jaksanut alkaa mittaamaan, tokkopa siinä mitään merkittäviä muutoksia on tapahtunut. Tai on se varmaan vähän kasvanut, se nimittäin pysyy tarhassa nykyään! Vielä muutama viikko sitten Into mahtui tarhan portin alta, vaan eipä mahdu enää. Se onkin nyt jokusena päivänä harjoitellut tarhakoiran elämää yhdessä poikien kanssa. Svantesta se on törkeää, se viimeinenkin rauhan saareke on nyt mennyttä :-o.

Maanantai oli koirille tylsä päivä, sillä olin töissä yli puoli vuorokautta,eli tekemiset jäivät aika minimiin. Aamulla otin Inton kanssa pari ruutua ja sitten luoksetulon loppuasentoja, illalla tehtiin vaan pieni kävelylenkki. Agilitytreenitkin jäivät töiden takia väliin.

Tänään tiistaina aloitettiin aamu taas parilla ruutuun menolla. Illalla oli koirakoulun vuoro, siellä keskityttiin kauko-ohjaukseen, jossa vähän hienosäädettiin Inton maasta seisomaan- ja istumasta maahan -menoja. Lisäksi katsottiin seuraamista joka oli nyt tosi hyvää, perusasennotkin (edelleen namilla auttamalla) alkavat olla kohdillaan, myös paikallaan käännöksissä. Peruuttaminen oli jo hyvässä kuosissa, mutta sitten onnistuin tallomaan Inton jaloille siinä ja sen jälkeen se on tehnyt peruuttamisen sijaan loikan sivulle. Tähän nyt yritettiin hakea ratkaisua,  mutta vähän jäi vielä vaiheeseen.

Koulutuksen jälkeen lähdin sitten vielä kaikkien poikien kanssa reippaan tunnin metsälenkille. Tosin lenkki meinasi jäädä kesken heti alkuunsa, kun meitä vastaan tuli koiranulkoiluttaja kahden koiransa kanssa. Toinen koirista oli kiinni, mutta toinen irti ja se lähti sitten seuraamaan meitä. Ensin se kulki siinä 10-20 metrin päässä aina välillä pöhkien, minä yritin vain lisätä vauhtia ja oletin, että koira kääntyy takaisin. Mutta kun olimme menneet jo useamman sata metriä, tuli koira ihan liki, alkoi hyppimään minua vasten ja olisi kovasti halunnut leikkiä poikien kanssa. Pysähdyin ja yritin hätistellä koiraa, omistajansa huudot ("Jos et nyt heti tule, niin lähdemme kotiin ilman sinua...") kuuluivat vaimeina sieltä kaukaa, mutta koira ei niille korvaansa heilauttanut. Yritin töniä koiraa kauemmaksi, poljin jalkaa ja komensin, mutta ei mitään vaikutusta. Sitten odotin hetken, josko se tultaisiin hakemaan pois, mutta ei aktiviteetteja silläkään suunnalla. Lopulta sitten käskin omat istumaan ja odottamaan, otin Svanten hihnan ja iskin sen karkulaiselle kaulaan ja palautin omistajalleen sinne muutaman sadan metrin päähän...