Perjantaina olisi Intolla ollut valmennusryhmän agilitytreenit, mutta jätin ne (pitkin hampain) väliin. Oma akillesjänteeni, tai lähinnä sen yläosa, alkoi taas vähän vaivaamaan. Aloin tiedostaa sen olemassaolon torstain Elixia -treeneissä ja koska siinä tuntui vielä sellaista pistelyä ja kirvelyä perjantainakin päätin pelata varman päälle ja pitää lepopäivän. Viikko oli ehkä vähän turhan rankka tuolle jalalle sitten kuitenkin.

Lauantaina treenattiin tokoa Keravalla T-treeneissä. Parkkihalli oli ikävän märkä ja kurainen, mutta treenattua toki saatiin. Ensin paikallaolot, jotka muuten hyvin, mutta perusasentoon nouseminen oli taas aika tahmeaa. Yksittäisliikkeinä otettiin idarin seuraamista, jossa minun mielestäni vähän pudotteli kontaktia (lähinnä katsetta, pään asento oli aika hyvä), mutta kuulemma näytti ihan hyvältä. Sitten ruutu valmiilla palkalla ja erikseen loppuosa. Näissä ei ongelmia. Suora luoksetulokin oli ihan OK, samoin ohjatun merkki (Inton ohjatun merkiksi siis). Siitä hyvästä Into sai sitten hakeakin oikean puoleisen. Ihan hyvin. Metalli otettiin ihan tasamaanoutona ja aika lyhyeltä matkalta. Vähän hidas, mutta muuten OK (liukas alusta vaikutti vauhtiin). Erikseen tehtiin siinä sivussa vielä vähän kaukoja ihan läheltä ja pikkuisen seuraamista. Ihan onnistuneet treenit, kiitos kaikille seurasta, avusta ja vinkeistä! Annelle, Toivolle ja Viljolle kiitokset matkaseurasta :).

Sunnuntainakin tokoiltiin. Tällä kertaa jäähallilla Annen ja Pian kanssa. Oli aika kylmä, hrr. Päätinkin heti jättää namijutut väliin ja tehtiin vaan sellaisia lelulla palkattavia liikkeitä. Ensin vähän seuraamista, jossa Into ensin pompotteli aika tavalla. Sitten kun tein enemmän käännöksiä sun muuta, vähän tasaantui. Jotenkin en jaksa tosta pienestä pompottelusta nyt huolestua, murehditaan sitä sitten myöhemmin. Sitten idari. Nyt Into ei kyttäillyt merkkejä oikeastaan ollenkaan. On se kumma, mitä treenaaminen saa aikaan - kehitystä! Seisominen oli nyt ihan OK, mutta istumisen ei sitten taas onnistunut ekalla. Maahan meni hyvin. Malttoi myös hyvin pysyä paikallaan ja lähti mukaan seuraamiseen vasta käskyllä. Seuraamispaikka oli tarkan raadin mukaan vähän edessä. Niin se varmaan onkin, teen idarin aika paljon hitaammin kuin normi seuruun ja paikka valuu eteen. Nyt kun aletaan saada kulmat ja asennot ruotuun, aletaan sitten viilata seuraamisen paikka. Valmista ei siis tule koskaan ;).

Ruutu ihan OK, ekalla palkka valmiina, toinen kokeenomaisesti loppukävelyineen. Luoksetulokin ihan kokeenomaisesti. Stopit kohtuullisesti, mutta Inton stopeiksi melko yritteliäät. Loppupätkä ärsyttävän hidas. Ei mikään huippu, mutta ei nyt ihan katastrofikaan. Nyt Into kuitenkin reagoi stoppeihin, viimeksi kun veteli ihan huoletta läpi vaan (ilo on revittävä pienistä askelista).

Ohjattu oli taas varsin onnistunut. Edelleenkään merkki ei ole sellainen kuin haluaisin, mutta siinä on kuitenkin tapahtunut edistystä. Ihan kiva, sillä töitäkin on tehty asian eteen ja paljon. Tunnarikin saatiin tehtyä, vaikka olinkin unohtanut omat kapulat kotiin (kiitos Pialle kapuloiden lainasta!). Ekalla nosti kerran väärää, mutta toi oikean. Toisella merkkasti oman heti, mutta tarkisti vielä muutkin ja toi sitten oikean. Nyt ei nostellut vääriä. Ilahduttavaa oli sellainen vapautunut asenne, palautuskin tuli (hitaalla) laukalla. Olin varsin tyytyväinen.

Olipa taas mukava treenata, vaikka olikin kylmä. Vaikka Inton kanssa on kyllä pääsääntöisesti aina kiva treenata. Se ihan oikeasti yrittää tehdä oikein ja on muutenkin niin mainio treenikaveri, ettei sen kanssa harjoitellessa voi tulla kuin hyvä mieli.

Lopuksi tehtiin vielä ilmaisuja. Nyt Into otti rullan hyvin jo itse suuhun. Ekalla (ja kait tokallakin...) pudotti kun, kiinnitin liinaa (tarkoituksellisen hitaasti ja räpellellen), kahdella jälkimmäisellä malttoi pitää kunnolla kiinni. Ihan hyvin siis meni, näitä jatketaan edelleen, ehkä siitä jossain vaiheessa vielä ilmaisu tulee :).