Meillä on sairastettu. Onneksi toki vain perheen ihmisjäsenten toimesta. Joka tapauksessa koiraharrastusrintamalla on ollut melkein parin viikon kuollut jakso, kun olen ollut jonkun hirviöflunssan kourissa ja täysin kykenemätön tekemään yhtään mitään. Koirienkin elämä on siis ollut varsin rauhallista. Nyt alkaa elämä hiljalleen voittaa, mutta täysin kunnossa en ole vieläkään.

Mikä se onkaan parempi tapa sairasloman lopettamiseen kuin agilitykisat! Inton kanssa SDP:llä ohjelmassa kaksi starttia. Olin aika skeptinen etukäteen. Sekä koiralta että erityisesti ohjaajalta on tuntuma vähän hukassa, ohjaajalla ei oikein kulje henki ja koirassa on sitten spirittiä tauon jäljeltä senkin edestä. No, näillä mentiin.

Ensin oli ohjelmassa agirata, joka oli varsin helpon oloinen. Alussa oli hyppy ja okseri ja siitä tiukka kurvi putkeen. Kepit olivat siinä houkuttimena. Into kuitenkin kääntyi tosi kiltisti ja haki putken jälkeen kepitkin tosi hyvin jyrkästä avokulmasta. Keppien jälkeen muuri ja sitten leikkaus (yökyök!) hypylle, joka onnistui kyllä ihan kivasti. Putken päitä oli tarjolla kolme, mutta sain Inton oikeaan reikään. Sitten puomille, jossa päätin leijeröidä putken ja jättäydyin aika taakse. Tässä jouduin vähän odottelemaan, että Into oli kontaktilla kunnolla. Sitten putkeen ja siitä aalle. Aallakin jouduin valuttelemaan Intoa aika pitkään. Aan jälkeinen hyppykuvio meni ihan kivasti, siitä puomille ja tässä kohtaan minulta alkoi filmi katketa, sillä henki ei kulkenut ollenkaan. Loppu kuitenkin klaarattiin jotenkin ja näin nollalla maaliin.

Into oli tällä radalla kyllä ihan superkiltti. Itse olin hidas ja myöhässä koko ajan ja silti Into pysyi nätisti mukana. Kontaktit olivat turhan hitaat ja niillä paloi aikaa paljon. Kaikesti räpeltelystä huolimatta onnistuimme kuitenkin sijoittumaan radalla kolmansiksi.

Hyppäri alkoikin sitten heti perään. Tutustuessa en saanut radasta oikein mitään otetta. En osannut päättää, että miten ohjaan minkäkin kohdan ja olin jotenkin ihan tuuliajolla koko tutustumisen ajan. Se kostautuikin sitten radalla, jossa Inton ollessa pussissa minulle tuli pienimuotoinen blackout. En pieneen hetkeen tiennyt yhtään, että miten ja mihin suuntaan rata jatkuu. Onneksi Into tuli pussista pitkällä kaarteella ulos, joten ehdin pääsemään takaisin kartalle ja rata jatkui. Ihan lopussakin ehdin miettiä, että mitä, nytkö tämä jo loppuu? ja olin hetken ihan varma, että unohdin jonkun kierroksen kokonaan. Kaikesta säätämisestä huolimatta tehtiin kyllä kai ihan hyvä rata ja päivän toinen nollamme. Tällä radalla sijoituimme toisiksi ja Into sai vihdoinkin sen viimeisen hyppysertin ja näin siitä tuli sitten myös hyppyvalio! Jee!!

Kaikkiaan siis enemmän kuin onnistunut kisapäivä, etenkin odotuksiin nähden. Huomenna sitten lisää startteja, saa nähdä jatkuuko Inton kiltti vire vielä silloinkin vai alkaako vauhdin hurma viedä mennessään...

FI TVA AVA AVA-H BH Into