Eilen agikiidettiin Inton kanssa Eurotallilla. Tommi oli tehnyt varsin kontaktipainotteiset, aika suoraviivaiset ja kovavauhtiset radat. Mayday! Into meni ja minä jäin!

Ekan radan alussa oli hyppy ja puomi, puomilta jatkettiin ihan lievästi vasemmalla olevaan pussiin ja sitten hyppy takaakiertäen ja renkaan kautta takaisin puomille, puomilta sitten taas täyskäännös ja suoralle, jossa oli ensin hyppy, sitten pituus ja sitten taas se pussi ja sieltä taas takaakierron kautta takaisin renkaalle ja siitä renkaan vieressä olevaan putkeen pimeästä kulmasta. Siis sellaista vauhtisuoraa mentiin edestakaisin, etenkin se toisen puomin jälkeinen suora pussille oli sellainen, että jäin kuin nalli kalliolle kun Into vähän spurttasi. Tosi hienosti se haki sen takaakierron, vaikka olin tosi takana ja sitten renkaan ja putken pimeän kulman. Kepit myös hyvin kohtuullisen vaikeasta sisäänmenosta huolimatta.

Toinen rata oli ehkä hitusen helpompi, se alkoi yhdistelmällä hyppy putki ja aa, aan jälkeen kaksi rinnakkaista hyppyä ja takaisin aalle ja sinne putkeen. Tässä Inton aa oli aika hurja, se lensi sen harjan yli :-o. Putkesta mentiin hyvin loivasta avokulmasta kepeille, tosi hienosti Into taipui oikein sisään, vaikka vauhtia putkesta tullessa olikin aika tavalla. Kepeillä oli aina radoilla lelu lopussa palkkana, pujottelut sujuivatkin tosi hienosti. Kepeiltä jatkettiin putkeen ja siitä puomille ja sieltä taas kahden hypyn ja pituuden kautta takaisin, mutta nyt ei mentykään sinne tyrkyllä olevaan pussiin, vaan tosi 180 astetta ja uudelleen puomille. Olin taas ihan älyttömän kaukana, mutta Into kääntyi pituudelta aivan superisti puomille. Olin laittanut länget auttamaan, ettei oio, hyvin toimi.

Intolla oli taas vauhtia aika tavalla, tosin toki radatkin olivat sellaisia, että koira pääsi väkisin edelle. Välillä minulle iski totaalinen paniikki, kun tuntui, että koira on jossain kilometrin päässä, mutta kun vaan maltoin ohjata, toimi se siellä kaukanakin tosi hienosti. Ja hienoa oli huomata se, että Into ihan oikeasti osaa jo hakea niitä esteitä, kun vaan osaan kertoa sille, että mitä haluan. Tuntui tosi oudolta, mutta aivan mahtavalta ohjailla koiraa, joka on useamman esteen minua edellä. Vaikeaa, mutta silti hienoa. Nyt kun sitten vielä oppisin ohjaamaan...