Jo jonkin aikaa olen tuntenut pientä kipua oikean jalan jalkaterän ulkoreunassa. Se on ollut sellaista pientä kiristystä. Ilmeisesti jotain rasitusvamman tapaista. Viikonloppuna se paheni ja nyt alkuviikosta äityikin sitten tosi kipeäksi. Keskiviikkona aamulenkki oli jo aikamoista konkkaamista ja illan agitreenit arveluttivatkin aika tavalla. Särkylääke kuitenkin tuntui auttavan ja illan agitreeneihinkin lähdettiinkin sitten Buranan voimalla.

Teemana oli vauhti ja sen mukaan mentiinkin. Tehtiin kolme maksimissaan viidentoista esteen rataa. Suoraa putkea ja sen sellaista. Into oli oikein kiltti. Nyt reagoi putkijarrutuksiinkin oikein hyvin. Kontaktit (puomi ja aa) olivat vähän hitaat ja aalla teki tosi helposti sen, että kiepahti vain ympäri 2o2o-asentoon. Tästä voinen kyllä syyttää itseäni, kun näitä on-offiin hakeutumisia on tullut tehtyä jonkin verran. Viimeisen radan rinnakkaiset hypyt olivat vaikeat, kun itse räpeltelin siinä ties mitä. Joko unohdin liikkua tai sitten ohjata, ei vaan pysty molempiin samaan aikaan. Selvittiin siitäkin sitten lopulta ihan kunnialla. Mutta kokonaisuutena ihan hyvää menoa!

Siellä omaa vuoroa odotellessa ajattelin tehdä Intolle yhden tunnarikapulan piilotuksen. Vein kapulan kentän reunalle heinikkoon ja samalla siirsin siinä ihan linjalla olleen isohkon kiven (melko litteä, halkaisija reilut 10 senttiä) vähän sivuun, ettei Into telo itseään siihen. No Intohan pätevänä poikana sitten bongasi sen kiven. Oletti ensin varmaan, että kapula on sen alla, mutta kun sieltä ei löytynyt mitään, päätti tuoda kiven. Kivi oli vaan sen verran iso ja hankalan mallinen, että ei meinannut saada siitä suuhun millään. Tönimällä ja vähän laahaamallakin lähti sitä sitten tuomaan. Toinen niin tosissaan ja yritteliäänä! Kiven sivuun siirtämisen jälkeen löytyi kyllä sitten se kapulakin.

Loppuverkoilla alkoi jalassa taas tuntua aika ikävältä, mutta melko hyvin pystyin kuitenkin kävelemään. Onneksi mentiin metsään, niin tahti oli vähän leppoisampi ja alustakin mukavampi kun asfaltti. Meitä olikin muuten aika revohka: ihmisiä seitsemän, koiria yksitoista, sekaisin uroksia ja narttuja, joista yhdellä vielä juoksu. Sosiaalista sakkia, sillä siellä ne kirmasivat kaikki sulassa sovussa!

Kotipihassa sitten vielä setti kaukojen tekniikkaa läheltä, erityisesti sitä maasta istumaan nousua ja muutaman seuraamisen käännös. Nykyisin on sen verran pieni piha, että eipä siinä paljon muuta mahdukaan tekemään .