Sunnuntaina heräsin normaalisti ja käännyin katsomaan kelloa, heti liikahdettuani lähti huone menemään silmissäni hurjaa vauhtia ympäri, kuin olisin ollut (varsin lujavauhtisessa) karusellissa. Palaaminen alkuperäiseen asentoon (oikealle kyljelle) rauhoitti tilanteen ja pyöriminen loppui hetken kuluttua. Mutta tosi huono olo siitä tuli. Ensin ajattelin, että minulla on vatsatauti, mutta siitä ei ollut kyse. Yksinkertaisesti vain pyörrytti ja huimasi hurjasti, jos olin jossain muussa asennossa kuin oikealla kyljelläni.

Iltapäivällä hoipuin sohvalle makaamaan (oikealla kyljellä edelleen) ja koko sunnuntain oli olo tosi huono. Ihan kuin olisi hirveässä krapulassa tai raskaana (Saaraa odottaessani kärsin sellaisesta 24/7-yökötyksestä, en pahemmin oksennellut, mutta ihan koko ajan etoi).

Yön nukuin jo tutuksi tulleessa asennossa oikealla kyljellä ja maantaina heräsin taas karusellissa. Maanantain pääsin sohvalle jo puolen päivän aikaan ja muutenkin olo koheni iltaa kohti, edelleen huippasi ja etoi, mutta ei ihan yhtä pahasti kuin sunnuntaina. Makoillessa meni kuitenkin maanantaikin, tosin illalla jo ajattelin, että eiköhän tämä tästä, kun pystyin makaamaan jo vasemmalla kyljelläkin (joka on tuon jalan kannalta mukavampi asento).

Vaan eikö mitä, tiistaina availin silmiäni taas jo tutuksi tulleessa karusellissa - oikealla kyljelläni. Yritin väkisin siedättää itseäni ja maata selälläni, mutta ei siitä mitään tullut, muuta kuin melkein oksennus :-o.  Soitin työterveyteen, jossa ei tietenkään ollut vapaita aikoja, mutta sieltä kehotettiin käymään näytillä terveyskeskuksessa, jonne sainkin ajan iltapäiväksi (täytyy muuten tässä välissä kehua Pirkkalan kunnan terveyskeskusta, joka on nyt viime aikoina tullut minulle varsin tutuksi paikaksi, hoitoa saa ja siihen pääsee nopeasti). Siellä sitten lääkäri oli vahvasti sitä mieltä, että oireeni viittaavat erittäin selkeästi hyvälaatuiseen asentohuimaukseen. Vaaraton, mutta varsin kiusallinen vaiva (etenkin ihmiselle, joka kulkee kyynärsauvoilla). Vaiva paranee itsellään ja sitä voi yrittää korjata sellaisella asentohoidolla, jossa maataan tietty aika tietyllä kyljellä, selällään jne. Yritetään saada siis häiriöön joutunutta tasapainoa korjaantumaan.

Edelleen siis huippaa (ja sen myötä on koko ajan vähän huono olo), mutta nyt tiedän, että kyse ei ole mistään vakavasta ja ongelma korjaantunee ajan kanssa. Yhtenä laukaisevana tekijänä tälle saattaa olla pitkä vuodelepo. Vaikka ihan vuodelevossa en olekaan ollut, niin aika paljon makoillut ja lepäillyt viime aikoina, joten saattaa johtua siitäkin. Nyt pitäisi yrittää olla mahdollisimman paljon pystyssä ja jalkeilla (kyynärsauvoilla, ilman että toiselle jalalle saa varata lainkaa ja kun koko ajan huimaa - helppoa!), jotta tasapaino löytäisi itsensä. Toivottavasti se tapahtuisi mahdollisimman pian.

Vaan kai tälläkin oli tarkoituksensa, on paljon helpompaa konkkailla kyynärsauvojen kanssa kun ei huimaa. Asiat voisivat siis aina olla vielä vähän huonomminkin ;-p. Ja onhan noissa kyynärsauvoissa aina välillä puolensakin, esimerkiksi juuri nyt kun katson tuonne ulos kamalaan lumimyrskyyn en voi sanoa olevani kauhean pahoillani siitä, että en ole perheen koiranulkoilutusvastaava tänään...