Torstaina pyyhälsin taas myöhäistokoilemaan omassa ja Inton seurassa. Mentiin Tullille.

Aloitettiin idarilla. Ne kuuluisat viimeiset sanat... Eli ei pysynyt Into tolpillaan, ei sitten millään. Istui aina seisominen. Otin sitten muutaman ihan erikseen ja sitten koko setin alusta ja nyt onnistui. Huoh. Mistähän tuokin nyt tuli?

Kaukoista taas ekaa vaihtoa ja sitten tekniikkaa läheltä.

Luoksetulo pitkästä aikaa kokonaan. Melko OK, aavistuksen jäi kauas edessä. Erikseen sitten vielä loppuosa pariin kertaan, ne olivat hyviä. Kierron kautta yksi eteen, yksi stoppi (pallo) ja sitten yksi vauhtipalkkaan. OK.

Sitten ohjattu. Tiesin, että on taas vaikeaa. Tosi pitkä ruoho ja kapulatkin vielä vasten laskevaa aurinkoa. Ja tahmeaahan se oli, mutta jotenkin sieltä nyt molemmat puolet nousi. Toivotaan, että Kuopiossa on hyvin leikattu ruoho ;).

Tunnarissa ei mitään ihmeellistä, näähän on aina helppoja, kun väärät on hajustamattomia. Palautusvauhtikin oli ihan OK.

Ruudussa palkka taas valmiina, tosin eihän Into sitä taaskaan tajunnut ennenkuin erikseen sanoin. Ruutu itsessään oli oikein hyvä, meni vaudilla ja riittävän syvälle.

Sitten vielä uudestaan se ohjattu. Nyt vähän eri päin aurinkoon nähden ja laitoin vain reunakapulat. Nyt tosi hyvin molemmat, vauhtipalkka.

Lisäksi vielä sekaisin liikkeestä seisomaan jäämisiä ja istumisia. Nyt ei sotkenut kertaakaan, seisomisista pallopalkka.

Pientä räpeltelyä oli taas, mutta silti oli jotenkin ihan mahtava treenata. Inton kanssa on tällä hetkellä niin kiva tehdä.


Kuva: Heidi Pesonen