Tänään koitti ns. totuudenhetki ja ensimmäiset agitreenit ja juoksuaskeleet about pariin kuukauteen. Treenitoverin valinnassa käytin omasta mielestäni tarveharkintaa, Svanten mielestä silkkaa ikärasismia ja Inton mielestä puhdasta järkeä. Mukaan lähti siis Into, sillä katson sen tarvitsevan treeniä enemmän kuin Svanten.

Tehtiin kaksi rataa, joilla molemmilla oli pöytä ja sen kanssa olikin sitten vähän ongelmia. Intohan ei ihan oikeasti osaa pöytää vielä kunnolla. Yksittäisenä esteenä toki, mutta radalla ei sitten ihan niin hyvin. Nyt pöytänä oli vielä se miniversio, mikä ei varsinaisesti auttanut asiaa. Joihinkin ohjauksiin en myös meinannut ensin ehtiä, mutta kun lähdin vähän aggressiivisemmin liikkeelle saatiin nekin onnistumaan. Into oli varsin mainio, kuunteli kivasti ja kulki hyvin mukana, ei sinkoillut ollenkaan.

Treenin päätarkoitus kuitenkin oli testata oman jalkani kestävyyttä ja se kesti. Jihaa, jipii ja hurraa! Täältä tullaan taas agility.