Ainakin melkein. Inton ehdoton lempilelu siis. Vaikka näimme Inton kanssa molemmat putoamispaikan, ei sitä meinannut löytyä millään. Alkoi jo suru hiipimään puseroon, mutta onneksi lelu sitten lopulta osui sappaaseeni, kun olin aikani lunta potkinut sivuun.

Illan agilitytreenit peruuntuivat tautiepidemian (ohjaajiin iskeneen) vuoksi, joten yht'äkkiä ja yllättäen käsissäni olikin vapaailta. Päädyin sitten ottamaan ihan pikkuiset tokoilut Inton kanssa omalla pihalla.

Seuraaminen tuntui ihan hyvältä, joten sitä otettiin ihan vaan pikkupätkä. Muutama liikkeestä istuminenkin tehtiin, heti asennosta palkaten. Sitten noutoa, ensin ihan normaalisti eteen asti, joka tulikin tosi hienosti; nopeasti ja hyvään paikkaan. Sitten vinoista heitoista eteen tuloja, näissäkään ei ongelmia. Pitoharjoituksissa Into sen sijaan meinasi irrottaa, kun koskin kapulaan. Muisti sitten kuitenkin, että mitä piti tehdä (näitä ei ole tehty aikoihin, pitää ottaa uudelleen ohjelmaan). Ruudussa tajusi ensimmäisellä kerralla ottaa (sinne etukäteen viedyn lelun), mutta toisella kerralla kyttäsi vain minua ja seisoi lelun päällä. Paikka kuitenkin hyvä. Luoksetuloa sekä eteen että vauhdista palkaten. Eteen tullessa ehkä aavistuksen  himmaili turhan aikaisin, muuten OK. Lopuksi vähän kaukoja, joissa nyt rauhalliset vaihdot, mutta laatu muuten vähän sitä sun tätä.

Myöhään illalla tarvoin tuolla pellolla koirien kanssa pienellä iltalenkillä. Lunta on tullut aika tavalla! Oikeastaan ihan hyvä, että agitreenit peruuntuivat, ajokeli taitaa nimittäin olla aika surkea.