Maanantaina taas agiliidettiin. Ensin tosin olin taas kuntonyrkkeilyssä, joka on (uskokaa tai älkää) yllättävän älyllinen urheilulaji. Tai oli ainakin eilen. Tai sitten minä (ja ehkä joku muukin) olin vähän vähemmän älyllinen ;-).

Nyrkkeilyn jälkeen siis sitten pirteänä ja virkeänä agilityyn, jossa taas (menee nyrkkeilyt ihan hukkaan!) aloitettiin kakunsyönnillä. Tällä kertaa kyseessä oli Puubin piirinmestaruuskakku. No, sitten vihdoin pirteänä, virkeänä ja vatsa täynnä päästiin sinne ratojen kimppuun. Aika kinkkisiä kiemuroita oli Tommi jälleen juoninut, mutta Svanten kanssa selvisimme ihan kunnialla. Hitaasti mutta varmasti. Jatkoin rajojen rikkomista ja tein jokusen takaaleikkauksenkin taas. Menivät ihan hyvin. Näköjään niitä pitää vaan tehdä (surprise!), jotta alkaa se rytmi ja ajoitus löytymään.

Into pääsi sitten Svanten treenien jälkeen vähän kokeilemaan. Tein hyvinkin samoja juttuja kuin perjantaina, eli ihan vaan yhtä kahta hyppyä ja palkka kädestä. Nyt Into jo lukee paremmin minua, mutta kun ei lue esteitä vielä ollenkaan, niin sinkoilee sitten vähän sinne sun tänne. Vaikealta tämä tuntuu, mutta luulen, että jos vaan osaan opettaa Intolle asiat oikein, siitä tulee varsin mainio agility-Into. Mutta tie tulee olemaan pitkä ja oletettavasti melko töyssyinenkin. Onneksi ei ole kiire mihinkään.