Tulihan se pääsiäisloma lopulta kohtuullisen rankan työrupeaman lopuksi. Lomailu aloitettiin torstai-iltana tokotreeneillä Tesomalla. Kenttä oli tositosi hyvässä kunnossa ja sää mahtava. Aivan huippuolosuhteet siis.

Mitähän me Inton kanssa tehtiinkään... No ei ainakaan ruutua. Sitä piti kyllä tehdä ja luulinkin sen ottaneeni, mutta Viljon tullessa vuoroon oli Inton lelu vielä ruudussa, taisi siis jäädä ottamatta. No, idaria ja siinä lähinnä seuraamista hinkattiin aika tavalla. Teemana siis kulmien ennakoimattomuus ja merkkien kyttäämättömyys. Lisäksi paikkakin on ihan liian edessä, mutta ei nyt kaikkea kerralla.

Luoksetuloa taisin ottaa suoraan, piti ottaa eteenkin, mutta Into tuli niin lujaa, että en uskaltanut, vaan palkkasin vauhdista. Kiertämisen kautta stoppeja, mutta ei kauhean hyviä. Ohjatussa hinkattiin merkkiä. Tässä pitää nyt omia kriteerejä tiukentaa, enkä voi hyväksyä sellaisia sinne päin merkkejä.

Tunnarissa ensin pelkkää haistelua. Ensimmäinen oli huono, toinen jo hyvä. Sitten vielä ihan "oikea" tunnari, ihan OK. Kaukojen istumaan nousuakin taidettiin ottaa, se on edelleen tosi jähmeä. Ärsyttävää.

Perjantai olikin sitten oikea aktiivipäivä. Aamupäivästä ensin vähän siivoilua, sitten Tallille treenailemaan Anun ja Lean kanssa. Inton kanssa otin ensin vähän hyppynoutoa, josta tulikin vähän hikisempi projekti. Oikealle vinoista ei vaan voinut palauttaa hypyn kautta, josta vähän hermostuin, jonka jälkeen Into oli sitä mieltä, että hae itse kapulasi, jonka jälkeen Intolle kerrottiin ettei onnistu ja sitten vähän väännettiin. No, onneksi saatiin tilanne nollattua ja kuin liitelyjen jälkeen otin hyppynoudon vielä uudelleen, ei tuntunut olevan mitään hampaankolossa.

Agissa Into teki ensin samaa lyhyttä radanpätkää kuin muutkin. Valssit tuntuivat vähän väkinäisiltä ja viimeisellä yrityksellä päätin vaihtaa lennossa persjättöön, joka onnistuikin hyvin. Sitten tehtiin sitä pääasiaa, eli kontakteja ihan yksittäisinä esteinä. Tämä treeni on ollut meillä ihan minimissä ja kostautui kontaktivirheenä kisoissa. Keppejäkin otettiin jokunen kerta.

Koska treeniaika alkoi käydä vähiin, treenasivat Tuittu ja Svante samaan aikaan. Onnistuuhan se agility näinkin (älä kokeile tätä kotona!) .

Sitten loppuverkkojen kautta kotiin syömään ja illalla vielä hurautettiin Anun kanssa katsomaan Tarun suloisia pentuja. Olivatpa ne ihania! Kiitos, että saimme käydä katsomassa.