Eilisiltaiset narupalloriekkumiset eivät aiheuttaneet mitään ontumiseen viittaavaakaan, joten Into pääsi tänään pitkästä aikaa agilitytreeneihin. Meillä on kyllä käynyt suorastaan peikkomainen flaksi tuon agikurssin kanssa. Tänään oli kuudesta kerrasta viides ja me olemme olleet paikalla kahdesti. Ensimmäisellä kerralla oli jalassa haava ja sitten näiden venähtäneiden varpaiden takia jäi väliin kaksi kertaa. No, aina ei voi voittaa :-p.

Arvelin, että touhu menee tänään ihan kaahotukseksi, sillä agilitya ei ole tehty viikkokausiin ja muutakin aika nihkeästi, eli virtaa on.  Siihen nähden harjoitukset menivät yllättävänkin hyvin. Ehdittiin tekemään kaksi lyhyttä ja helppoa pätkää, etenkin ensimmäisellä oli haasteita ihan kotitarpeiksi. Se on aika vaikeaa, kun koira ei osaa, ohjaaja ei osaa ja vauhtia on aika paljon. Lisäksi koira on mielellään mahdollisimman kaukana ohjaajasta koko ajan ja jos ohjaaja heilauttaa pikkusormeaankaan, menee koira vielä vähän kauemmaksi. Töitä on siis tiedossa, etenkin tämän ohjaamisen suhteen. Mutta eiköhän tämäkin tästä, nyt hiljalleen alkaa agilitykärpänenkin puremaan Inton kanssa, tähän astihan Into on hypännyt hypyn silloin ja toisen tällöin, mutta varsinaisesti sen kanssa ei ole agilitya tehty. Nyt täytyy tarttua toimeen.

Kotona iltalenkin yhteydessä ihan pikaiset tokoilut. Vähän seuraamista, joka tuntui ihan kivalta, käännöksetkin vähän jo oikeaan suuntaan. Sitten luoksetulo, palkka vauhdista. Jäävistä maahanmeno ja seisominen, jotka molemmat hyvin. Kaukoja muutaman metrin etäisyydeltä (etenkin maahan-istu -vaihtoja), jotka yllättävänkin kivasti. Lopuksi vielä vähän jalkapallomaalien kiertoja ja siitä stoppeja, tämä ei oikein suju. Tai kiertäminen kyllä, mutta niiden stoppien kanssa oli vähän heikompaa.

Nyt sitten sormet ja varpaat pystyyn, että Into ei tämän päivän touhujen seurauksena onnu huomenna, josko päästäisiin vähitellen takaisin tosi toimiin!

Veli Pontevalle kuuluu pelkkää hyvää, kasvaa aika vauhtia (lauantai-iltana painoa oli 275g, tänään 395...), vaan mikäs siinä kasvaessa, kun maitoa riittää, sen kun vaan siirtyy aina nisältä toiselle aterioimaan. Ansa on osoittautunut aivan loistavaksi äidiksi, hoitaa pentuaan todella hyvin.